RPG-Hahmot
(+Osa puuttuu. +Aakkosjärkässä.)

+Isompi kuva ja värikartta
Nimi: Alan Radcliffe
Ikä: 28
Sukupuoli: Mies
Laji/Rotu: Anthro / Albiinolepakko
Pituus/Paino: 185cm / 70kg

Ulkonäkö: *kuva^* Alanin ruumiinrakenne vastaa normaalia lepakkoa: vahvat kädet, koska niissä on siivet, pitkä liskomainen häntä, jonka päässä tupsu, isot korvat, pitkä kieli... Normi lepakko siis. Tosin hän on albiino, eli koko turkin väri on kauttaaltaan valkoinen, lukuunottamatta hännässä olevaa punertavaa tupsua. Hiukset ovat samaa väriä hännän tupsun kanssa. Kädet: samanlaiset kuin kaikilla lepakoilla, eli yksi "peukalo" sekä neljä pitkää sormea, joiden välissä nahkaiset siivet. Kaksi ensimmäistä "pitkää sormea" sulautuvat yhteen, yhdeksi ja samaksi. Lepakon kuono on hailakan vaaleanpunainen. Alanin parta on "kaksiosainen", sekä hänen rintakehässään on eräänlainen isohko tupsu. Alan käyttää alati silmälaseja huonon kaukonäön vuoksi. Miehen ruumiinrakenne on pitkä ja solakka, hän on melkoisen laiha, mutta kyllä lihasta löytyy tarpeeksi. Etenkin kädet ovat lihaksikkaat, jotta siivet jaksavat kannatella niiden omistajaa. Alta siipien nahkaosat ovat hailakan punertavat, päältä siivet ovat kuin turkkia ja siis valkoista. Siivistä ei siis näy läpi, ellei valo ole todella kirkas. Siivet jatkuvat vyötärölle saakka, jonka takia Alanilla ei koskaan ole paitaa (miten hän saisi sellaisen päälleen??). Hän on tosin käynyt teettämässä itselleen mustan hihattoman paidan, pitkän kauluksen kanssa, jonka kummallakin sivulla on vetoketjut, joiden ansiosta paidan saa kätevästi päälle tai pois. Alan kylläkin käyttää paitaa äärimmäisen harvoin. Jalassaan hänellä on aina mitä oudoimpia housuja, esimerkkinä kuvassa olevat: tummanharmaat, joissa limenvihreää verkkokangasta sekä vihreitä renksuja (nämä housut ovatkin Alanin suosikit ja kaikkein käytetyimmät). Alan on reivaaja, joten pukeutuminen on sen mukaista. Housujen taskuista voi löytää isojakin hehkuvia tikkuja, jotka loistavat kauniisti pimeässä. Värejä on useita. Silmät ovat väriltään kirkkaan punaiset.

Luonne: Hän voi aluksi vaikuttaa kovin hiljaiselta, eikä puhu paljoa. Vieraita kohtaan hän on hyvin varautunut, etenkin isoja miehiä kohtaan (kts. menneisyys). Voisi melkeinpä väittää että lepakko pelkäisi isoja ja lihaksikkaita miehiä. Vaikka onhan Alan itsekkin aika pitkä hujoppi, hän tuntee silti itsensä aina pieneksi. Johtunee kait vähäisestä lihasmassasta? Mikäli vieras saa Alanin avautumaan ja puhumaan niitä näitä, herra voi rentoutuakkin. Tämä ei kuitenkaan tarkoittaisi sitä, että herra luottaisi heti toiseen, ei todellakaan. Mikäli haluaa että Alan luottaa vieraaseen, näiden täytyy tavata monta kertaa ja tutustua toisiinsa syvästi. Se taas voi lepakon kohdalta olla vaikeaa tämän menneisyyden tuntien. Kavereilleen herra on usein melkos puhelias ja riemunhilpeä sekä hauska. Hänellä on uskomaton huumorintaju, se lieneekin yksi hänen parhaita puoliaan. Herra on myös todella luotettava, esim. mikäli hänelle kertoo salaisuuden, hän ei kerro sitä eteenpäin. Hän on siis varsinainen luottohenkilö. Mikäli kuulut kaveripiiriin, voit vaikka luottaa elämäsi hänelle. Hän on sen arvoinen.

Menneisyys: Alanin menneisyydessä on ehtinyt tapahtua yhtä sun toista. Hän eli ihanaa lapsuus-aikaa vanhempiensa luona, ja olin kuin kuka tahansa sen ikäinen taapero. Kaikki kuitenkin muuttui pojan ollessa 12-vuotias. Silloin hänen setänsä hyväksikäytti häntä. Ensin vain kerran. Mutta sitten siitä alkoi tulla tapa. Setä hyväksikäytti poikaa useita kertoja. Lisäksi hän uhosi, että mikäli Alan kertoisi vanhemmilleen tai kellekkään, hän hakkaisi pojan maanrakoon. Alan oppi myös olemaan hiljaa aina kun setä raiskasi häntä; jos Alan valittaisi että se sattuisi, tai väittäisi ettei pitäisi siitä, setä löisi häntä. Niinpä hän oli vain hiljaa ja itki kivusta. Hyväksikäyttöä kesti melkein kaksi vuotta, ennenkuin setä saatiin kiinni itseteosta ja passitettiin vankilaan; kävi ilmi että Alan ei ollut suinkaan ainoa, jota setä käytti hyväkseen. Hän sai siis elinkautisen. Alanin vanhemmat varasivat monia aikoja parhaimmilta lapsipsykiatreilta. Alan saikin ravata heidän luonaan muutaman vuoden ajan. Todettiin kuitenkin että se ei auttanut, joten asia unohdettiin. Niinpä Alanista ajan mittaan kehittyi homo. Ollessaan 18-vuotias, Alan muutti samaan asuntoon poikaystävänsä luo, jättäen opinnot kesken. Hänen vanhempansa hyväksyivät tämän tosiasian ja auttoivat ja kannustivat poikaansa parhaansa mukaan, vaikka sisällään he itkivät. Alan ja hänen poikaystävänsä elivät onnellista elämää ja olivatkin yhdessä seitsemän vuotta. Sitten asiat alkoivat mukistua Alanin ollessa 23 vuotta. Hän yhtäkkiä huomasi ettei tuntenut enää lainkaan vetoa poikaystäväänsä: päinvastoin. Hän melkeinpä pelkäsi tätä. Alan huomasi olevansa jälleen hetero. Hän yritti elää sen tosiasian kanssa että oli hetero, jolla on poikaystävä... Hän ei pystynyt siihen. Viikon kuluttua Alan karkasi rakkaansa luota, eikä edes kertonut tälle mitään. Hänellä ei ollut sydäntä kertoa olevansa hetero, ja ettei rakastaisi poikaystäväänsä. Niinpä hän häipyi hiljaa eräänä yönä. Sen jälkeen he eivät enää koskaan tavanneet. Alan halusi päästä pois siitä maasta jossa asui, kauas pois, pois niistä kaikista muistoista ja piinoista. Hän oli kuullut kerran huhuja saaresta, joka oli eristyksissä jossain maan kolkassa. Hän pääsikin sitten erääseen rahtialukseen joka menisi tuolle mysteeriselle saarelle. Kapteenin luvalla hän pääsi mukaan muutamaa satasta vastaan. Sitten Alan päätyi tänne ja on nyt onnellinen siitä, että voi vihdoinkin aloittaa elämänsä tyhjältä pöydältä.

Pelipaikka: Index
©Kishari
Hahmo luotu: 7.6.2008




+Värikartta
+Selkä
+Tatuoinnit
+Anatomiaopas enkuksi
Nimi: Blake "Hammer" Szandor
Ikä: 32
Sukupuoli: Mies
Laji/Rotu: Anthro / Hyeena
Pituus/Paino: 198cm / 95kg

Ulkonäkö: *kuvat kiitos* Blake on perushyeena ulkomuodoltaan, tosin turkin väritys on eri sinisen sävyjä. Harjas on karhea ja irokeesimainen, alkaa otsalta ja päättyy häntäluun kohtaan. Kummassakin korvassa on yht. kolme kultaista korvakorua; yksi rinkula ja kaksi palloa. Arpia herralla on oikean puolen huulessa (x2), vasemman käden olkapäässä (x1) sekä oikeassa kädessä (x1). Häntä on lyhyt ja aavistuksen kippuralla, hännän väritys on kokonaan tummemman sinertävä. Vasemmasta kulmakarvasta puuttuu palanen. Hänen selässään on suuri, koko selän peittävä, lohikäärme tatuointi, josta jatkuu tribaali tatuointi melkein vasempaan kyynerpäähän saakka. Vaatetukseen kuuluu kuluneet, vanhat ruskeat shortsit (jotka ovat revityt) joiden revityt kohdat ovat vaaleampaa ruskeaa kuin itse housut. Vyönä toimii ruskea nahkavyö, jossa raudasta tehty solki (teksti: SLAYER). Paitaa hänellä näkee harvoin, ja silloinkin se on korkeintaan joko musta t-paita tai musta hihaton paita.

Luonne: Tämä jätkä on ystävällinen ja sangen rento tapaus. Hyeenojen tapaan hänellä on uskomaton huumorintaju, ja hyvän jutun ansiosta saattaa nauraa muiden mielestä ikuisuuden. Hän on hyvin sosiaalinen herra ja pyrkii olemaan kohtelias kaikille, jotka uskaltautuvat hänen kanssaan puhumaan. Hän on myös hyvin seikkailunhaluinen persoona, sekä oikea bile-eläin. Kun tämä hyeena alkaa riehumaan, kannattaa joko yrittää pysyä mukana tahdissa tai juosta pois alta. Hyvän musan tahdissa häntä ei pysäytä kukaan eikä mikään! Hän kuuluu hevareiden uskolliseen joukkioon. Blake on tosin iso heppu, joten häntä ei turhaan kannata ärsyttää. Kaikilla on se herkkä kohta, joka jossain vaiheessa napsahtaa poikki, ja kun se tapahtuu tälle herralle, ei todellakaan kannata olla läsnä. Eli tiivistettynä; rento ja hauska yleisesti, ärsytettäessä tarraa sinua kurkusta kiinni.

Menneisyys: Ollessaan vielä pieniä penikoita, Rox ja Blake leikkivät aina yhdessä. He olisivat aina ystäviä. He karttuivat ja Rox tuppasi muuttamaan usein. Ajan kuluessa nämä ystävykset sitten joutuivat eri teille, Roxin muuttaessa kokonaan pois. Blakelle tämä oli ilkeä isku päin naamaa. Hänellä kun ei ulkonäkönsä takia juuri muita ystäviä ollut kuin Rox (muut pelkäsivät että Blake hakkaisi maahan jos tulisi lähelle). Blake kuitenkin otti asian kuin mies, ja tekemisen puutteessa liittyi erääseen klubiin harjoittelemaan potkunyrkkeilyä. Muutamia vuosia myöhemmin Blake oli todella hyvä kyseisessä harrastuksessa, joten hän päätti erota klubista. Näiden muutamien vuosien sisälle oli mahtunut mm. muutamia katutappeluita, sekä erääseen jengiin liityntä (siitä tatuoinnit yhä muistona). Blake oli kuitenkin kuullut huhuja, että Rox olisi mennyt eräälle saarelle, joten Blake erosi jengistä sekä taisteluklubista ja kysyi paikalliselta "tietäjältä" apua saarelle ja löysikin tänne. Nyt hän elelee tällä saarella, yrittäen löytää vanhaa lapsuuden toveriaan.

Muuta:
- Blake taitaa hyvin potkunyrkkeilyä
- Hän on Roxin vanha lapsuuden toveri
- Yksi viidestä Black Hand Innin omistajista

Pelipaikka: Index
©Kishari
Hahmo luotu: 30.3.2008




+Isompi kuva
Nimi: Candyman
Ikä: n. 4½
Sukupuoli: Uros

Ulkonäkö: *Kuva* Roteva rakenteinen uroskoira, todella lihaksikas olemus. Mustia raitoja kulkee ainoastaan kerran kaulassa. Mustat kuviot kyljessä muistuttavat hain kiduksia. [Kuviot ovat symmetriset molemmin puolin kehoa] Korvat, kuviot kasvoissa sekä vatsan- ja hännänalus ovat mustaa. Musta peittää myös osittain takajalkojen sisäpintaa. Kirsu on jäänsininen, samoin polkuanturat. Harjas on pitkää ja pehmeää mutta pysyy kuitenkin pystyssä irokeesimaisesti (tosin kastuessa lässähtää turkkiin kiinni, mutta kuivuessaan jälleen "nousee"). Silmien pupillit ovat lähes olemattomat mustat pisteet. Häntä on lyhyt ja melko paksu. Harmaanvaalean sinistä on osittain turkissa. Kaula on paksu, sekä kaulan alla kulkee molemmin puolin ikään kuin kaulan lisä-osa, ns. "makkara", joka antaa urokselle vielä enemmän koon tunnetta. Kasvot ovat luiset.

Luonne: Luonteeltaan herra on todella ilkeä muita kohtaan. Häntä ei liiemmin kiinnosta muiden tunteet, ja on jopa ehkä hieman itsekäs. Hän on juonitteleva petturi, joka ei koskaan pidä sanaansa. Häneen ei voi luottaa, eikä koskaan kannatakkaan täysin luottaa, vaikka olisi kuinka tämän ystävä. Ystävilleen (joita tuskin on) hän on melko kiltti ja kunnioittaa ystäviään. Paitsi voi tietty pettää nämä heti kun tilaisuus sallii, esim. jos joku tämän ystävä taistelisi epätoivoisesti karhua vastaan ja pyytäisi Candymania apuun, tämä todennäköisesti vain virnistäisi, kääntäisi selkänsä ja sanoisi: "No kuoletpahan kauniisti." Hän ei siis koskaan auta ketään, ellei kyseessä ole todella hyvä ystävä tai oma veli. Toisin sanoen, hän on varsinainen p*ska kaikkia muita paitsi itseään kohtaan. Hänellä on myöskin lievää skitsofreniaa, eli hän kuulee ääniä päässään ja näkee hallusinaatioita vähän väliä. Joskus hänestä jopa tuntuu, kuin hän ei eläisi tätä hetkeä, vaan jotain aivan muuta. Hän saattaa myöskin erehtyä luulemaan kiveä koiraksi yms.

Menneisyys: *synty-tarina osuuden voi lukea Mureenan esittelystä* Mureenan ja Justinin kadottua kotoa, Candymankin halusi lähteä. Häntä ärsytti se seikka, että Justin oli lähtenyt Mureenan luokse ystävyysmielessä. Se ärsytti urosta. Candyman halusi tappaa Mureenan siitä hyvästä, mitä tämä oli tehnyt näiden isälle. Candyman seurasi Justinin hajua ja löysikin suhteellisen helposti tänne. Nyt hän yrittää saada Mureenan käsiinsä ja teurastaa tämän.

Muuta:
- Mureenan velipuoli
©Kishari
Hahmo luotu: 9.7.2007




+ Kuva
Nimi: Crack Habit III (lausutaan: kräk häbit kolmas)
Ikä: 20 vuotta
Sukupuoli: Mies
Laji/Rotu: Koira-Karhu
Pituus/Paino: 170cm / 50kg

Ulkonäkö: Kuva kiitos. Crack on suhteellisen laiha kaveri, hyvin hintelä, eikä paljoa lihasmassaa löydy. Vaikka onkin laiha, luut eivät silti näy kovin selvästi. Turkin väritys on likainen harmahtavanruskea. Hiukset ovat väriltään luonnonmustat, ja ovat koviakokeneet. Hiukset ovat oikea pehko, eivätkä ole lainkaan sileät vaan huonossa kunnossa. Hiukset menevät vähän alle puolen väliin selkää. Vasen puoli etuhiuksista on kolme kertaa pidempää kuin mitä oikealla puolella. Etuhiukset ovatkin melkein koko ajan jätkän silmillä, joten hän joutuu välillä nostamaan niitä pois tieltä nähdäkseen paremmin. Silmen ympärykset ovat mustat, ja silmät ovat muutenkin epänormaalit/poikkeavat. Katse on lähes koko ajan kovin väsyneen näköinen. Hänellä on suht paljon lävistyksiä: korvissa on yhteensä 18 läväriä, kuonossa on kaksi. Yhteensä siis 20 lävistystä kaikkiaan. Vaatetukseen kuuluu useimmiten iso, löysä, tummanvärinen t-paita. Tästä esimerkkinä kuvassa oleva paita. Jalassaan hänellä on aina jonkin väriset maastohousut. (pinkki-musta-valko-harmaa, sini-musta-valko-harmaa, puna-musta-valko-harmaa jne jne) Kaulassaan hänellä on joskus (huom, ei aina!) isohko rautaketju, joka on sinisen värinen.

Luonne: Crack on kovin säikky ja hiljainen tapaus. Hän ei yleensä tykkää puhua kenenkään kanssa, olkoon kuinka mukava tyyppi tahansa. Jos hänet saa puhumaan, hän yleensä vain mumisee jotain outoa tai puhuu todella hiljaa. Hän pelkää lähes mitä vaan, häneltä pitäisikin kysyä mitä hän EI pelkäisi? Oudointa on se, ettei hän kaikkien näiden pelkojensa keskellä pelkää lainkaan hämähäkkejä. Päinvastoin, niistä hän tykkää, etenkin suurista tarantelloista. Crack osaa olla vain miesten keskuudessa, jos siinäkään. Hän on kovin sisäänpäinkääntynyt, joten jos hänestä haluaa saada mitään tietoa ulos, pitää nähdä vaivaa asian eteen. Hän hermoilee ja pelästyy kun joutuu puhumaan jonkun uuden tuttavuuden kanssa; koko keho tärisee, pulssi nousee, hikoilu alkaa. On kuin hän joutuisi valtavaan kuntotestiin puhuessaan uusien tyyppien keskuudessa. Humalatilassa tavataankin sitten ihan uusi, tuntematon Crack. Kännissä hän on avoin, kertoo intimeejäkin juttuja itsestään ja huutaa ja puhuu kuin hullu. Ystäviensä kanssa hän toki on paljon rennompi ja mukavampi kuin uusille kasvoille. Crackin seksuaalinen suuntautuminen on homouden ja aseksualisuuden välillä. Toisaalta hän tykkää olla suhteessa, jossa joku arvostaa, rakastaa ja suojelee häntä, toisaalta häntä ei kiinnosta muut anthrot. Hän luulee, ettei kukaan oikeasti kaipaa häntä, vaikka toinen olisi korviaan myöten rakastunut tähän. Crack on hyvin ujo tällaisissa rakkaus-asioissa, joten hän ei myöskään aina uskalla osoittaa tunteitaan kunnolla. Crackilla on naispelko. Hän pelkää naisia, kirjaimellisesti. Hän ennemmin kuolisi kuin joutuisi edes samaan huoneeseen naisen kanssa. Siksi hän on siis enemmän homouteen kallistuva, joskin hän pelkää isoja miehiä. Periaatteessa hänen suuntautumuksensa on iso kysymysmerkki. Hän ei aina itsekkään tiedä mitä haluaa.

Menneisyys: Crackilla ei tiettävästi ole koskaan ollut perhettä. Hän muistaa vain olleensa pienenä orpokodissa, josta hän karkasi liian ankaran hoitotädin takia. Hän oli tuolloin 5-vuotias. Jo noin nuorena hän joutui jäämään kadulle asumaan, koska kaikki olivat niin sydämettömiä, etteivät halunneet orpolasta kotiinsa. Crack löysi melko suojaisan kadun ja jäi sinne asumaan suurehkoon pahvilaatikkoon. Ruokaa hän sai joko varastamalla läheisestä kojusta tai syömällä pilaantunutta ruokaa lähellä olevista jäteastioista. Kadun lähettyvillä asui iäkäs mummo, joka tutustui poikaan. Hän olisi halunnut ottaa pojan luokseen asumaan, mutta asunnon omistaja kielsi asian jyrkästi. Mummo oli kuitenkin hyväntekijä: kerran viikossa hän antoi pojalle omista, vähäisistä rahoistaan pari lanttia, joilla ostaa ruokaa tai juomaa. Mutta Crack halusi säästää saamiaan rahoja ja haaveili joskus ostavansa kauhean kasan ruokaa. Ollessaan 8-vuotias huumeet ja alkoholi astuivat kuvaan. Hän innostui kyseisistä aineista nähdessään kahden miehen rellestävän kännissä lähettyvillä, ja heiltä putosi yksi huumepiikki. Se meni kyllä rikki, mutta Crack vahingossa kaatui ja neula meni hänen kätensä läpi, huumeiden hiljaa valuessa hänen verenkiertoonsa. Onneksi ainetta meni vain vähän, muuten hän olisi kuollut yliannostukseen. Mutta sen pienen hetken hän oli onnellinen: kaikki kipu katosi ja hän tunsi itsensä todella onnelliseksi. Hän luuli että alkoholin ja huumeiden avulla hänestä tulisi vihdoinkin onnellinen. Hän laski rahat, joita oli säästellyt kolme vuotta. Kasassa oli jo melkein sata euroa. Hän ei tietenkään voinut mennä ja ostaa alkoholia, tai pyytää ketään hakemaan, joten hän aina joi juomien rippeet niistä pulloista, joita nyt sattui löytämään kadulta, joskus hän jopa varasti niitä juoppojen käsistä. Pojan alamäki elämässä oli alkanut.

18-vuotias Crack oli todella huonossa kunnossa. Huonon vointinsa lisäksi hän oli pulassa: hän oli hankkinut itselleen huumeita, muttei ollut maksanut rahoja. Diilerit lähettivät läheisen katujengin hakkaamaan Crackin henkihieveriin, ja sen he myös tekivät. Kun Crack makasi maassa verisenä ja lähes kuolleeksi hakattuna, jengi lähti pois, sillä olettivat että luonto hoitaisi loput. Pojun onneksi Hyde oli juuri iltakävelyllä ja törmäsi iloisesti myhäilevään jengiin. Hyden mielenkiinto heräsi ja hän meni katsomaan kenet jengi oli hakannut. Yleensä niin sydämetön Hyde käytti taikaansa Crackiin antaen tälle uuden elämän, uuden tilaisuuden korjata virheensä. Hyden hoivissa meni kaksi vuotta, jonka aikana Crack pääsi eroon huumeista, alkoholista ja tupakasta. Alkoholia hän nauttii nykyään vain vähän ja ystävien kanssa. Crack ja Hyde olivat pari nuo kaksi vuotta, kunnes he päättivät olla vain todella hyviä ystäviä, koska Crack tiesi, ettei Hyde työnsä takia koskaan voinut olla 100% uskollinen tälle. Nyt Crack asustelee Indexin saarella, yrittäen elää uutta elämää, joko yksin, tai oman mielikuvituksensa kanssa.

Muuta:
+ Sai nimensä herra Hydeltä
+ Pelkää lähes kaikkea, paitsi hämähäkkejä
©Kishari
Hahmo luotu: 10.4.2007




+Kuva
+Siivet
+Pää alta
Nimi: Czcibor
Ikä: 4½ koiran vuotta
Sukupuoli: Uros
Laji/Rotu: Susi
Säkäkorkeus: 90cm

Ulkonäkö:
Ruumiinrakenne___ Uros on reilunkokoinen susi, sillä jo säkäkorkeutta löytyy melkein metri. Hän ei todellakaan ole mikään hintelä tapaus, päinvastoin. Uros on todella lihaksikas ja jänteikäs, hyvät jalkalihakset nopeaan juoksuun. Tosin, suuret siivet hieman hidastavat muuten nopeaa juoksemista. Kaula on suhteellisen paksu ja lihaksikas. Siihen on vaikeaa upottaa hampaat, koska turkki on paksua ja pitkää. Muualla kroppaa turkki on suhteellisen lyhyttä, paitsi vatsanaluksen turkki on suht pitkää. Hännän turkki on yhtä pitkää kuin kaulassa. Häntä on paksu ja tuuhea. Koska uroksella on siis massiivinen ruumiinrakenne, vaaditaan vähän enemmän saadakseen siihen jälkiä. Tästä massiivisuudesta on myös haittapuoliaan; uros ei pysty juoksemaan yhtä nopeasti kuin kevyemmät koiruudet, mutta pystyy juoksemaan pitkiä matkoja väsymättä yhtä nopeasti. Kestävyyttä siis löytyy. Hän ei myöskään pääse pakoon yhtä helposti, saati pääse piiloon jos tarve niin vaatii. Lentoonlähtökin on hieman tönkköä, sillä ensin uroksen on saatava reilu vauhti, levittää siivet ja lyödä useita kertoja, ennenkuin siivet jaksavat ns. 'lähteä käyntiin'. Onhan toki siivissäkin lihaksia, etenkin lapaluiden kohdalla, mutta nostaakseen painavan ruhon ilmaan, siihen tarvitaan enemmän työtä. Tassut ovat normaalia suuremmat, ja susi on kaiken kaikkiaan upea näky massiivisen olemuksensa ansiosta.

Siivet___ Siipien kärkiväli on n. 12 metriä, elikkä yksi siipi on n. 6 metriä pitkä. Siivet ovat Devilz-laumalaisille oleelliset, demonimaiset. 'Sormia' on neljä kappaletta ja jokaisen sormen välissä on paksuhkoa nahkaa. Nahan läpi ei näy. Siipien yläpinta (valkea ja värikäs alue) on erittäin lyhyttä ja kovaa karvaa, kun taas alapinta (tummat nahkat) on sileää ja nahkamaisen tuntuista. Värikäs alue alkaa aivan siipien tyvestä ja loppuu kutakuinkin siipien keskiosaan. Väritys on sama kuin muussakin ruumissa: loppua kohden väri haalenee ja lopulta katoaa kokonaan. Siipien yläpuolen värit ovat valkoinen ja kuviointi, alapuolien väreihin kuuluu; valkoinen, kuviointi sekä tummanpunaista (nahka-alueet).

Väritys___ Kirsu on lähes samaa punertavan sävyä kuin kropassakin on. Kasvoissa on mustaa aluetta seuraavasti: korvat, silmien ympärillä olevat kuviot, sekä kuonossa. Huulien ympärillä on mustaa aluetta, saaden sen näyttämään pelottavan virnuilevalta koko ajan. Musta alue jatkuu leuan alle ja siitä peittää koko mahanalueen, jatkuen aina hännänpäähän asti. Takajalkojen sisäpinnat ovat myös osittain mustan peitossa. Koko pää on muuten vitivalkoinen, kunnes niskasta alaspäin alkaa punertava alue, joka peittää alleen koko kropan. Tumemman punertavaa kuviointia on ympäri vartaloa. Kropassa se alkaa niskan tienoilta ja päättyy siihen mihin häntä alkaa. Hännäntyvestä taas alue ns. 'alkaa uudestaan', eli hännäntyvestä alue on taas tumma ja haalenee hännänpäätä kohti. Sama on kropassa: niskan alueilla kuviointi on tummaa, mutta haalenee ja lopulta katoaa loppua kohden. Samanmallista kuviointia on etujaloissakin. Kuviointi alkaa tassuista ja pikkuhiljaa katoaa mitä ylemmäs jalkoja mennään. Siivissä näkyy samanlaista kuviointia, tosin värisävy on hieman haaleampi. Polkuanturat ovat pikimustat, kynnet valkeat ja iirikisen väritys on kirkkaan punainen.

Erikoisuudet___ Vanha taisteluarpi koristaa uroksen oikean puolen otsaa. Yksi viilto menee yli oikean silmän, jonka vuoksi se on vaurioitunut. Oikea silmä hohkaa alati punaisena tämän takia. Oikea silmä myös näkee kaiken punertavana, ei normaalisti kuten vasen silmä. Punertava harjas alkaa vasta otsan lopussa ja päättyy noin harteiden kohdalla. Harjas on kovin lyhyt ja pystyssä kuten irokeesi. Harjas kiertyy uroksen kummallekkin puolelle poskien alle ja kasvaa siis niistäkin. Poskien kohdalla harjas on paljon sileämpää ja pidempää. Kummassakin siivessä on kolme kultaista korua lävistettynä (korut ovat samassa kohtaa kummassakin siivessä).

Luonne: Vieraille uros saattaa olla hieman hiljainen, eikä puhu paljoa oikeen mistään. Jos vieras oikein väkisin yrittää saada tämän puhumaan, saattaa Czcibor 'luovuttaa' kovapäisyytensä ja alkaa juttelemaan tuon kanssa. Saatuaan uroksen sitten puhumaan, tuo puhuu lähes mistä vain. Jos vieras sitten vahingossa kysyy uroksen silmästä jotain, tuo hiljenee ja vakavoituu, tai vaihtaa nopeasti puheenaihetta. Hän harvemmin kertoo miksi hänen toinen silmänsä hehkuu. Silmänsä takia uros onkin melko arka uusien tuttavuuksien kesken, koska pelkää säikyttävänsä nuo tiehensä. Kun jää on sitten murrettu ja uroksen saa puhumaan ja rentoutumaan, tuo saattaa heittää vitsiä asiasta kuin asiasta. Hän ei missään nimessä halua loukata ketään, vaan päinvastoin, kunnioittaa jokaista yksilöä sellaisenaan, kunhan muutkin kunnioittavat häntä yhtä lailla. Czcibor viihtyy parhaiten toisten urosten seurassa, koska 'uroksilla on sama ajatusmaailma'. Naaraiden seurassa hän on hieman epäröivä, mutta pitää silti karismaattisuutensa yllä. Czcibor saattaa ihastua helposti, mutta hän rakastuu harvoin. Rakastuessaan hän tekee kaikkensa saadakseen tuon unelmiensa nartun itselleen. Hän on valmis taistelemaan naaraasta. Uros on rakastetulleen todella luotettava ja lojaali, sekä tekee mitä tahansa tuon puolesta. Tosiystäville Czcibor on lähes yhtä 'rakastava'. Hän kuolisi ennemmin oman ystävänsä puolesta, kuin antaisi tuon kuolla. Tiivistetysti siis uros on todella lempeä, kiltti ja luotettava.

Omia laumalaisia kohtaan___ Devilz-lauman edustajia kohtaan uros on lämmin ja huomaavainen, kiltti ja rauhallinen. Hänen seurassaan kyllä pystyy olemaan, vaikkei tuntisi urosta lainkaan. Hän on todella lojaali ja ystävällinen kaikille laumansa edustajille. Hän kohtelee uroksia ja naaraita tasapuolisesti.

Vihollisia kohtaan___ Angelz-lauman edustajia kohtaan tuo on kylmä ja sydämetön raakalainen, joka tappaa mieluiten repimällä joka raajan irti kerrallaan. Hän haluaa kiduttaa vihollistaan mahdollisimman pitkään ja hartaasti. Taistellessaan vihollista vastaan, uroksen luonne muuttuu täysin päinvastaiseksi: hänestä tulee hullu sadisti, ja tuon järjenvalo sammuu aivan tyystin. Hän haluaa vain nähdä veren vuotavan ja kuulla toisen tuskanhuudot. Tapettuaan vihollisen, hän 'herää' ja ihmettelee että mitä hittoa on mennyt tekemään. Hän ei siis koskaan muista mitään, sillä silkka raivo ja tappamisenhimo pyyhkivät tuon muistin taistelusta. Jos taas vihollinen selviää taistelusta, uros tekee kaikkensa estääkseen tuota lähtemästä, mutta jos toinen pääsee pakoon, Czcibor tuntee epäonnistuneensa. Hän ei siltikään muista tappelusta mitään, vaikka olisikin ns. 'epäonnistunut'.

Menneisyys: Czcibor syntyi Caven saarella Devilz-laumaan. Hän oli perheessään ainoa urospuolinen, sisaruksia oli kaksi, molemmat narttuja. Isä oli helpottunut että edes yksi pentu oli urospuolinen. Hän kun ei naaraspentuja osannut kouluttaa. Uros oli siis isän silmäterä, ja tuo katsoi aina pennun perään. Naaras huolehti kahdesta muusta pennusta. Muutaman kuukauden kuluttua Angelz-ryhmä hyökkäsi tämän perheen alueelle. Naaras meni pentujen kanssa suojiin, mutta tajusi liian myöhään, että pikku Czcibor puuttui. Pentu oli keskellä taistelutannerta. Hän ei vielä ollut sisäistänyt laumojen välistä kinaa. Yksi naaraspuolinen Angelz kävi pennun kimppuun ja puraisi tuota kivuliaasti otsaan, jolloin osa nahkaa irtosi siitä kohtaa. Samalla tuo naaras viilsi tassullaan pahat viillot pennun otsaan, samaan kohtaan. Yksi viilto meni pennun silmän yli. Czciborin isä onneksi huomasi tämän ja lähti oitis puolustamaan ainoaa urospentuaan. Hän nappasi pennustaan kiinni ja vei turvaan, pois taistelun keskeltä. Aika kului. Lopulta haavoittunut Angelz-ryhmä lähti pois, ja rauha laskeutui taas. Isä lähti heti katsomaan miten pentu voi. Emo oli hoivannut Czciborin haavan, ja nuoli yhä tuon kipeää, vertavuotavaa otsaa. Pentu ulisi ja itki, hän kysyi miksi se naaras oli käynyt tämän kimppuun. Isä oli selityksen velkaa. Isä kertoi pennuilleen näiden kahden lauman välisestä sodasta ja kehotti pysymään erosta Angelz-laumasta. Pennun oikea silmä sokeutui, mutta pian tuo oppi olemaan ilman toista silmäänsä. Vajaan vuoden kuluttua silmä näkikin taas. Muttei normaalisti. Oikea silmä hohkasi oudosti ja pentu näki sillä kaiken punertavana. Vanhemmat ensin hieman säikähtivät tuota, mutta pennun iloitessa olevansa täysin kunnossa, vanhemmat päättivät antaa asian olla. Ollessaan puolitoista vuotias, Czcibor sai kumpaankin siipeensä kolme kultaista lävistystä, sen kunniaksi että tuo lähtisi pois kotoaan. Ja niinhän kävikin. 1½-vuotiaana Czcibor lähti synnyinpaikaltaan, kadoten lopulta mystisesti koko saarelta.

Hän oli lentänyt pois synnyinsaareltaan, mennen harjoittelemaan taistelutaitoja ja treenaamaan lisää lihasmassaa itselleen. Monen vuoden harjoituksen jälkeen hän päätti palata saarelle uusin voimin. Hän muisti yhä miksi hänen oikea silmänsä oli tässä kunnossa. Hän palasi Caven saarelle vain kostaakseen Angelzeille näiden aiheuttamat vauriot. Czcibor oli ja tulisi aina olemaan syvässä vihassa vastalaumaa kohtaan.
Pelipaikka: Cave Canem
©Kishari
Hahmo luotu: 4.4.2009




+Peruskuva
+Selän kuvioinnit
Nimi: Damien
Ikä: Ihmisten iässä lähemmäs kolmeakymmentä
Sukupuoli: Uros
Suuntautuminen: Aseksuaali
Laji: Ihmissusi
Pituus/Paino: 195cm / 93kg

Ulkonäkö: Kuvasta näkee parhaiten. Musta alue loppuu heti selän alussa ja siitä sitten jatkuu musta paksuhko viiva hännäntyveen saakka ja sitten koko häntä on musta. Uros on melkoisen arpinen johtuen useista taisteluista (arvet ovat todella vanhoja). Uros on melko iso ja roteva ihmissusi, sekä korvat muistuttavat etäisesti lepakon korvia. Merkit käsissä tarkoittavat ikuista elämää. Uroksella on huulessaan tuollainen lävistys. Toinen pupilli on pieni ja musta, ja toinen on silmä on kirkkaan sininen pienen pupillin kanssa. Hiukset ovat punertavat, ja pään päältä pystyssä. Takaa hiukset ovat pidemmät ja törröttävät osittain pystyssä.
Lävistykset: Vasen korva; Yksi kultainen rengas, oikea korva; yksi kultainen rengas, kolme kultaista palloa ja yksi hopeinen "levy", huulessa; huulen yli menee hopeinen rengas, joka yhtyy leuassa olevaan hopeiseen palloon ja piikkiin.
Arvet ja repimät: Vasemmasta korvasta puuttuu yksi palanen. Oikeasta korvasta puuttuu kaksi palasta ja korvan pää on hieman rikki revitty. Vasemman silmän yli kulkee kaksi raapaisuarpea. Oikean silmän yli kulkee myöskin kaksi arpea; toinen on laajahko ja pitkä, joka jatkuu pitkälle taakse päässä, sekä kuonoa pitkin, toinen on "kaksiosainen". Molempien käsien hauiksen päältä kulkee kolme viiltoarpea, jotka ovat tulleet siitä, kun eräs urosihmissusi yritti kerran raiskata Damienin (otti tätä siis käsistä kiinni rajusti, jolloin arvet syntyivät). Vasemmassa jalassa on kaksi kertaa identtiset raapaisuarvet, toinen yläpuolella jalkaa, toinen alapuolella. Oikeassa jalassa on yksi pieni viiltoarpi sekä yksi hieman pidempi viiltoarpi. Suurin arpi sijaitsee Damienin lantion kohdalla. Selässä on kolme pitkää viiltoarpea.

Luonne: Todella kylmä, ja ehkä jopa hieman sekaisin. Hänen kuuhulluutensa on pian muuttunut peloksi ja hän siis pelkää kuuta. Ja miksikö? Koska silloin hän on vaarallisimmaan ja eläimillisimmillään, jopa itselleen. Siinä tilassa hän voi tehdä kovin järjettömiä tekoja, vaikka tappaa parhaan ystävänsä. Hyvin hiljainen ja lyhytpinnainen hemmo. Hermot menee heti jos joku vähänkin ärsyttää, eikä sitä kyllä suositella tekemään. Jos tarvitsee vahvaa vahtia, niin tässä ois. Damien on todella suojelunhaluinen etenkin naaraita sekä ystäviään kohtaan. Hän on todella luotettava ihmissusi, joka uhrautuu helposti ystäviensä puolesta. Todellinen luottohenkilö, ja oiva ystävä, kunhan hänet vain oppii tuntemaan pohjimmiltaan. Damien ei voi sietää vääryyttä, joten hän oikoo "rikollisia" omalla tavallaan, jota pitää oikeutena elämää kohtaan. Uros on hyvin taikauskoinen ja eniten hänen mieleensä onkin kaikki tarunomaisimmat hahmot (mm. yksisarviset).

Menneisyys: Syntyi hyvään perheeseen ja erottui heti muista harmaansinertävällä värityksellään. Lisäksi outo pieni harjanalku oli oudon värinen. Syntymämerkit uroksen käsissä toivat onnea perheelle ja pennusta pidettiinkin erityisen hyvää huolta, suorastaan kohdeltiin kuin keisaria itseään. Muut sisarukset tosin tulivat kateelliseksi urokselle ja päättivät päästä eroon tästä lellikistä. Päiväsaikaan muiden ollessa päivälevolla, sisarukset raahasivat Damienin pois pesäkololta ja alkoivat hakkaamaan tätä. Ne nauroivat ja ivasivat tätä ja sanoivat tätä lellikiksi. Damien oli peloissaan ja halusi puolustautua, muttei kyennyt. Aina joku tuuppasi hänet maahan. Kun sisarukset olivat hakanneet tämän henkihieveriin ne jahtasivat Damienin kauas pois ja huusivat perään että jos Damien koskaan näkee täydenkuun, se tappaa hänet, koska sisarukset liikkuvat kuun kanssa. Damien pentuna uskoi väitteen ja siksi pelkää nykyään kuuta hulluuden partaalle. Damien keräsi paljon kokemuksia kasvaessaan yksin, ja kohtasi monta taistelua. Korunsa hän sai korviinsa varastamalla niitä aina hemmoilta, jotka hän oli joko tappanut tai voittanut tappelussa. Nykyään elelee täällä.

Muuta:
- Sai trauman lapsuudestaan (kun sisarukset hakkasivat tämän), jonka vuoksi jos näkee että jotakuta hakataan, menee välittömästi auttamaan tätä, vaikkei tuntisi koko hemmoa. Hän sekoaa täysin nähdessään viattoman hakkaamista tai kun näkee täydenkuun.
- Osaa luoda sinistä sähköä täydenkuun aikaan käsissään olevien kuvioiden ansiosta. Kun sähköä alkaa virtaamaan, kuviot alkavat hohkaamaan sinertävinä ja purkaavat sähköpurkauksia kämmenten kautta, kuin ampuen. Sähkön luomiseen tarvitaan siis täysikuu, jolloin Damien on myös vaarallisimmillaan. Talvella sähkö on normaalia voimakkaampaa ja tappaa helpommin.

Pelipaikka: Gryphon's Tear
©Kishari
Hahmo luotu: 5.1.2007




+Kuva
+Oikean puolen arvet
+Pää ilman kalloa (harja puuttuu)
Nimi: Doomtrott
Ikä: 4½
Sukupuoli: Uros
Laji: Susi
Säkäkorkeus: n. 150cm

Ulkonäkö: Uros on hyvin massiivinen ja kookas. Hänen kehonsa on todella lihaksikas ja äärimmäisen maskuliininen. Tassut ovat normaalia suuremmat. Kaulan turkki on erityisen pitkää ja pehmeää, muuten turkki on lyhyttä ja karkeaa. Kaula on myöskin hyvin paksu ja siitä on vaikeaa saada kunnon otetta. Korvat ovat aina täysin pystyssä, mutta kyllä ne voi siis luimuunkin mennä. Turkin väri on kokonaan tummanharmaa ja koko kehoa koristaa useita erilaisia taistelu-arpia. Suht nuoresta iästään siis huolimatta on päässyt jo taistelemaan enemmän kuin useasti. Harjas on punertavan sävyinen. Otsalta harjas on pitkä ja paksu edestäpäin, ollen pystyssä kuin irokeesi. Niskan kohdalla irokeesimaisuus poistuu ja loppu harjas on keskipitkää ja sileää. Niskan kohdalta, kummallekkin puolelle kaulaa, tulee ylimääräiset 'harjastupsut'. Herran leuan lävistää iso kultainen rengas, joka siis lävistää jopa luu-osan. Doomin kieli taasen on epänormaalin pitkä ja eriskummallisen värinen. Kieli voi parhaimmillaan olla jopa metrin mittainen. Kenties oudoin piirre herrassa on pääkallon yläosa, joka on kiinni hänen päässään (ehei, pääkallo ei todellakaan ole hänen omaa!!). Pääkallosta puuttuu kummaltakin puolelta kallon etuhampaat, jotta herran omille, suurille alakulma-hampaille olisi tilaa. Pääkallo-osan takia herran silmiä ei voi koskaan nähdä, ellei sitten joudu niin lähelle tihrustamaan herran kanssa tuijotuskisaa että näkisi. Se, miten pääkallo-osa on hänessä kiinni, on mahdotonta kertoa. Se ei vaan tuppaa irtoamaan millään keinolla. Jotkut kertovat että kallo olisi noiduttu Doomiin kiinni.

Luonne: Herra on luonteeltaan kovin ailahteleva. Toisinaan hän on lauhkea ja kiltti, kuuntelevainen ja hyvä, mutta yhtäkkiä hän voikin olla hyökkäävä ja tunteeton peto. Mieliala vaihtelee siis hyvin tiuhaan tahtiin. Toisinaan hänellä on kuitenkin ns. ”rauhallisia jaksoja”, jolloin hänen mielentilansa pysyy vakaana, kuin kaikilla muilla normaaleilla. On siis hyvin vaikeaa kuvailla tämän herran luonnetta, niin että se olisi pysyvä/että siitä saisi selvää. Perusluonteen tila on kuitenkin äärimmäisen rauhallinen ja hiljainen. Hän ei puhu paljoa, mutta puhuessaan saa varmasti kaikki kuuntelemaan sanomaansa. Naaraita kohtaan hän on äärimmäisen hellä ja kiltti, mutta luonteensa eroavaisuuden takia, ei voi koskaan taata herkkää ja tunnelmallista keskustelua. Vaikka uros onkin kovin rajun näköinen ulkoapäin, hän pitää pennuista, Ei varsinaisesti rakasta, tykkää vaan. Hänestä on mukavaa opettaa pentuja ja kertoa heille erilaisia tarinoita. Muita uroksia kohtaan Doom on yllättävän kylmä ja pomotteleva, etenkin jos vieras uros on normaalin koiran kokoinen (ei mikään jätti siis). Voisi melkeinpä väittää että Doomtrott sairastaisi jonkin sortin tautia, ottaen huomioon luonteensa outouden. Hänen vanhempansa luulivatkin poikansa sairastavan skitsofreniaa...mahtoiko tuo epäilys olla totta?

Menneisyys: Doomtrott syntyi kauniille vuoristolle perheensä keskelle. He olivat suuri ja hallitseva susilauma sillä alueella. Pennun isä ja emo olivat hyvin ylpeitä jälkikasvustaan. Pentueeseen kuului Doomin lisäksi tämän kaksi siskoa ja neljä veljeä. Yhteensä pentuja oli siis seitsemän. Vanhemmat olivat haljeta ylpeydestä, sillä muut pariskunnat olivat saaneet vain muutaman pennun. Kaikki juhlivat sinä yönä seitsemien syntymää. Muutama kuukausi kului ja pennut vartuivat hyvää tahtia. Doomtrott kasvoi nopeiten, ja olikin hetkessä kaikkia pentuja päätä pidempi, vaikka olikin samaa ikäluokkaa heidän kanssaan. Jo silloin Doomin vanhemmat tiesivät, että heidän pojastaan kasvaisi suuri susi, ja kenties uusi johtaja laumalle. Doomin ollessa 2-vuotias, hän lähti kahden veljensä kanssa metsästämään. He saivatkin kaadettua parin peuroja. Ikävä kyllä alueella liikuskeli karhuja, ja yksi niistä oli haistanut peuran veren. Se saapui kolmikon luo anastaakseen veljesten ruuan, joten taisteluhan siitä syntyi. Muu susilauma kuuli kauas saakka omiensa olevan pulassa. Doomin isä, sekä viisi muuta sutta lähtivät ääniä kohti nähdäkseen mitä tapahtui. Sitten tulikin hiljaista. He eivät kuulleet enää mitään. Onnekseen heillä oli hyvä hajuaisti, ja he löysivät tapahtumapaikalle. Näky oli kauhea: karhun ruumis makasi maassa veljesten keskellä, yksi veljistä oli kuollut, toinen oli niin pahoin haavoittunut että hän kitui. Doom vuosi verta ja oli saanut pahoja ja syviä arpia kehoonsa. Hän makasi maassa ja itki lohduttomasti. Sudet menivät oitis kahden muun veljen luo, isän mennessä Doomin luokse. Kituva veli oli pakko tappaa; karhu oli repäissyt häneltä jalan irti, jonka seurauksena osa kyljestä retkotti elottoman oloisena vieressä. Puolet kasvojen nahasta roikkui irtonaisena ja silmät pullistivat päästä, veljen kituessa ja ulistessa. Sudet katkaisivat häneltä niskan, jolloin uikutus loppui ja tuli hiljaista. Sudet auttoivat selvästi järkyttyneen Doomin takaisin lauman luo. Doomin isä kertoi puolisolleen äskeisen tapahtuman, jolloin emo purskahti itkuun ja suri monia viikkoja siitä eteenpäin. Doomin haavat parantuivat pikku hiljaa, tosin haavojensa takia hän ei saanut lähteä metsälle muun joukon kanssa. Doomin täyttäessä 3, hän sai leukaansa kultaisen lävistyksen, merkkinä hänen voimastaan ja urhoollisuudestaan. Sen vuoden aikana hän oli tappanut monia kulkukoiria tai susia, jotka vahingossakaan olivat eksyneet lauman alueille. Isä oli hyvin ylpeä pojastaan, kuten emo tietysti. Doomin siskot ja jäljellä oleva veli olivat myöskin haljeta ylpeydestä. Doom oli lauman "kuuluisuus". Kului muutama kuukausi. Doomin sisarukset olivat lähteneet omille teilleen, koittaen perustaa itse omia laumojaan. Doomin vanhemmat toivoivat myös hänen lähtevän ja tekevän samoin. Doom ei halunnut. Hän halusi jäädä lauman turviin. Muutama viikko eteenpäin lauma alkoi hylkiä Doomia. He eivät enää halunneet Doomin olevan laumassa ns. "ilmaiseksi". Vanhemmat yrittivät patistaa poikaansa liikkeelle, mutta Doom ei suostunut. Lauman johtajasta alkoi tuntua siltä kuin hänen asemansa olisi uhattuna Doomin takia. Kun mitään muuta ei ollut enää tehtävissä, johtaja karjoitti Doomin pois. Sen jälkeen Doomia ei enää näkynyt alueella.

Ollessaan 4-vuotias, Doom oli jo reilun kokoinen. Monet pelkäsivät häntä. Doom oli myös oppinut käyttämään tulta. Se oli ollut hänen sisällään jo syntymästä saakka, mutta vasta nyt hän tajusi voimansa. Hän ei vaan vielä oikein hallinnut taikojaan. Doom päätti käydä kostoretkellä entisen laumansa luona. Hän kantoi yhä kaunaa johtajalle, joka oli karkottanut hänet. Doomin saapuessa alueelle, sudet tukkivat oitis hänen tiensä. Doom oli tosin jo niin iso ja vahva, että raivasi helposti tiensä eteenpäin. Löytäessään johtajan, Doom paiskasi etutassunsa maahan, jolloin koko alue syttyi palamaan. Sudet hämmästyivät tästä, sillä kukaan heistä ei tiennyt, että Doom hallitsi jotakin taikaa. Sudet juoksivat hädissään pakoon, mutta turhaan. He kaikki paloivat maan tasalle. Doom ei tosin ollut tajunnut, että oli itsekin liekkien keskellä, joten hänkin lähti juoksemaan pois. Mutta koska hän ei hallinnut tulta vielä kunnolla, hän todellakin sai juosta. Yhdessä vaiheessa hänen kasvonsa tärähtivät palavaa puuta vasten, jolloin hänen kasvonsa syttyivät palamaan. Hän juoksi tuskissaan eteenpäin, koittaen ravistella tulen irti päästään. Turhaan. Onnekseen hän löysi pienen lammen ja kieri siinä jonkin aikaa, kunnes kaikki liekit olivat sammuneet. Hänen oikea puoli kasvoista oli pahoin palanut, ja hän häpesi sitä. Doom katsoi taakseen ja näki lauman metsä-alueen palavan kuin valtava kokko. Hän vain tuijotti. Sitten hymy kohosi hänen kasvoilleen, kunnes hän alkoi nauraa psykoottisesti.
"HHAHAHHAHAHAAAA!!! Vieläkö haluatte minun lähtevän??!!! Mitä?!! Tarvitsette minua!!! Olette aina tarvinneet!!! Vain minä osaan taikoa!!!!!!!"
Kukaan muu kuin hän itse ei kuullut näitä sanoja. Eikä sillä enää ollut merkitystä. Kaikki olivat kuolleet; johtaja, koko lauma...jopa hänen omat vanhempansa. Tästä faktasta huolimatta Doom oli enemmän kuin tyytyväinen itseensä. Hän oli saanut kostonsa, ja tajuttuaan voimansa, hän halusi myös hallita sitä. Häpeillen kasvojaan hän pakeni alueelta, kauas pois. Matkansa varrelta hän sai itselleen pääkallon yläosan suojaamaan päätään. Pääkallo oli tosin sen verran pieni ja tiukka, että se jäi jumiin herran päähän. Se ei enää irronnut, mikä oli hyvä juttu herran mielestä. Näin kukaan ei näkisi hänen palanutta kasvoaan. Lisäksi vaikuti siltä, että muut pelkäsivät häntä yhä enemmän pääkallon ansiosta. Se jos mikä miellytti urosta.

Aika kului. Vuoden aikana Doom oppi hallitsemaan tulitaikojaan ja oppi lähes kaiken mahdollisen tulesta. Hänellä oli valtaisat voimat. Hän kuitenkin oli jo tylsistynyt tähän vanhaan paikkaan, jossa eleli, hän halusi jotain uutta ja ihmeellistä. Eräänä päivänä hän sitten hyppäsi erään rahtilaivan kyytiin ja oleskeli siinä aikansa. Kun hän näki laivan ruuman ikkunasta saaren parin kilometrin päässä, hän hyppäsi pois laivalta ja lähti uimaan kohti saarta. Laivaan hän ei voinut jäädä, sillä se olisi mennyt saaren ohi. Rantauduttuaan saarelle, kaikki todellakin oli uutta. Doomtrott oli uinut Indexin saarelle.

Muuta:
+ Osaa hallita tulta pentagrammien avulla.
+ Kaukaista sukua Garboshille.
+ Olen keksinyt nimen itse, joten sitä ei saa käyttää.

TULI-taiat: Herra pystyy siis hallitsemaan tulta erilaisten pentagrammien avulla. Mitä haastavampi pentagrammi on piirtää, sitä voimakkaampi ja pahempi tulitaika on kyseessä. Doom ei siis voi luoda mahtavia tulihyökkäyksiä, ellei hän ensin piirrä pentagrammia maahan tassullaan. Kaikkea pientä hän kyllä pystyy tekemään ilman pentagrammeja, esim. hönkimään pieniä liekkejä suustaan, luomaan pieniä liekkejä tassuillaan tai muuttamaan ruumiinlämpönsä huomattavan korkeaksi. Doom hallitsee mm. seuraavia tuli-taikoja pentojen avulla: hän osaa luoda suuren liekinheittimen suustaan, tehdä tulipalloja, muuttaa vettä laavaksi ja hallita sitä, jne.

Pelipaikka: Index
©Kishari
Hahmo luotu: 6.6.2008




+Kuva
Nimi: Garbosh (itse keksitty)
Ikä: 9
Sukupuoli: Uros
Säkäkorkeus/Paino: 190cm / 135kg

Ulkonäkö:
Ruumiinrakenne: Todella kookas ja lihaksikas. VALTAVA. Kaula on todella paksu ja jykevä, ja muutenkin etuosa ruumiista todella massiivinen verraten muuhun kroppaan. Jalat ovat lyhyen näköiset, koska ovat sen verran paksut. Selkä on erityisen vankkaa tekoa. Takajalat ovat lihaksikkaammat kuin etujalat. Häntä on suht lyhyt ja paksu. Muutama uusi taisteluarpikin on saapunut herran kehoon.

Turkki ja väritys: Turkin pääväri on tummanharmaa. Kasvoissa ja selässä menee ruskeaa kuviota, jatkuen häntää pitkin, mutta ruskea ei mene hännässä päähän saakka! Kasvoista löytyy myös kolme vaalean harmaata raitaa, etujaloissa mustat "sukat". Silmänalunen on musta.

Muu: Toinen puoli päästä kokonaan pääkalloa. Selässä on kiinni outo selkäranka, joka ei tunnu kuuluvan millekkään elolliselle olennolle (harja siis ikään kuin kasvaa tästä selkärangasta!). Kummassakin etujaloissa on paksut, kultaiset renkaat. Harjas on niskasta alaspäin karheaa ja pystyssä, etuhiukset pitkät ja roikkuvat. Harjan etuhiuksissa on yksi sininen raita.

Luonne: Lyhyesti sanottuna sydämetön, kylmä murhaaja, joka hakee vain omaa etuaan. Garboshille on iän myötä tullut lievä skitsofrenia, eli hän näkee, kuulee ja tuntee asioita, joita ei oikeasti ole edes olemassa. Esim, saattaa joskus nähdä puun vihollisena tms. Herra ei armahda ketään. Ei pentuja tahi narttuja, hän tappaa kenet haluaa ja miten haluaa. Jopa omat pentunsa voisi tappaa jos saisi siitä jonkin ihanan hyödykkeen vastineeksi. Lisäksi on järin hankalaa ystävystyä tämän kanssa, sillä herra ei luota kehenkään muuhun kuin itseensä. Olisi tällä vaikka sielunystävä, niin silti hän ei uskoisi toisen sanoja. Garbosh ei myöskään koskaan hymyile. Ei ikinä. Ellei hän sitten pääse raiskaamaan ja/tai tappamaan jonkun, jolloin hän kyllä hymyilee paljonkin, sillä vihollisen veren näkeminen on ainoa asia, joka saa hänet hymyilemään.

Lauseita, jotka sopivat Garboshiin:
- "Meurs, mon amie"
- "Those, who can't remember their past, are cursed to face it again"
- "Take this life, I'm right here"

Menneisyys: Tämän herran menneisyydessä on ehtinyt sattua vaikka mitä,mutta herralta katosi muisti kokonaan saatuaan pahan tällin päähänsä karhulta.Hän muistaa ainoastaan kaksi poikaansa,mutta kohtauksiensa takia saattaa unohtaa nämä jos kohtaa heidät. Eli ei siis muista menneisyydestään mitään.
Menneisyyden tarina on sen verran pitkä, että lue se täältä->> *Klick!*

Muuta: Saattaa skitsofreniastaan johtuen saada pahojakin kohtauksia, jolloin ei voi lainkaan hallita itseään; tällöin Garbosh on vaarallisimmillaan. Kun kohtaus on tulossa, pääkallopuolen silmään ilmestyy punaista hohkaava pupilli, ja näkevän silmän pupilli katoaa.
-Tappoi Samanielin (©Iltaa^Hakuro) äidin yhdessä Nakajiman (©Daija) kanssa
-Hänellä on kaksoisveli,Ian, jonka luuli kuolleen pentuna.
-Garbosh on osittain ranskalaissyntyinen
-Uskoo, että musta enkeli suojelee tätä ja seuraa tätä joka paikkaan

Tunnusbiisi hahmolle: Grave Digger - Desert Rose
Pelipaikka: Oli Cliché (lopettanut)
©Kishari
Hahmo luotu: 19.5.2006




+Kuva
Nimi: Giggs
Ikä: Tuntematon (aikuinen kuitenkin)
Sukupuoli: Mies
Laji/Rotu: Demoni
Pituus/Paino: 160cm / 35kg

Ulkonäkö: Herra on melko lyhyt ja pieni mieheksi, sillä pituutta löytyy 'vain' 160cm (kallon päälaelta). Hän on myöskin todella kevyt, joten naisillakaan ei ole vaikeuksia nostaa häntä ilmaan. Miehen koko olemus on kuin luuranko, jonka päälle on heitetty turkki. Eli siis, hän on todella laiha. Kädet ja jalat ovat ainoa pieni poikkeus: käsissä ja jaloissa nimittäin on yhä hieman lihaksia jäljellä. Jos häntä halaa, tuntee luut nahan läpi todella helposti. On tosiaan kuin luurankoa halaisi. Muttah, lähdetäänpä tarkastelemaan herraa korvista varpaisiin. Miehen pään tilalla on suden pääkallo, josta syystä monet terävät hampaat. Hänellä on myöskin pitkähkö (20cm) ja tahmea kieli, jolla alinomaa nuoleskelee kalloaan. Kielen väri on violettiin kallistuva. Kallon leuasta lähtee pinkkiä turkkia, joka jatkuu kaulaksi. Eli siis kallon leuan läpi ei näe, vaan sen alla on jo turkkia. Samasta pinkistä turkista kasvaa myös suuret pupun korvat, joka saa näyttämään kuin korvat kasvaisivat kallosta. Vasen korva on jäykästi pystyssä, kun taas oikean korvan 1/3 osaa roikkuu velttona alaspäin (ei siis puolesta välistä!). Pinkki alue loppuu kaulan kanssa. Siitä eteenpäin koko lopputurkki on tummanharmaata. Paitsi tietty takkuinen ja ylisuuri 'pallohäntä', joka on hailakan valkoinen, hieman melkein vaalean pinkkiin kallistuva. Häntä ei siis ole töpöhäntä kuten jäniksillä, vaan pallo. Se vaan on menettänyt hieman muotoaan ja on todella...resuisessa kunnossa. Kämmenet ovat suhteellisen luisevat loppuun käteen verrattuna, eikä hänellä ole kynsiä sormissaan. Herra seisoo aina päkiöillään, eli 'kantapäät' eivät koskaan osu maahan. Jaloissa on kolme 'varvasta', joista jokaisesta kasvaa suuret valkeat kynnet. Jaloissa ei ole polkuanturoita. Vaatetus on hyvin simppeli. Ylävartalon peittona on munkeille ominainen 'kyöpelin asuste', joka on hyvin vanhaa kangasta ja kulunut käytössä. Ainoa poikkeus tavalliseen on se, että tämä kaapu loppuu jo selän puoleen väliin, ja hihat loppuvat kyynärpäihin. Hihansuut ovat todella isot, kuten asusteessa yleensä. Kaapu on muutenkin todella iso ja löysä, ja saa herran ylävartalon näyttämään suuremmalta ja massiivisemmalta kuin mitä todella on. Kaavussa on siis myös suuri huppu, jonka Giggs voi heittää päänsä suojaksi (jolloin korvat taittuvat niskaa vasten, ja näyttää kuin hänellä ei olisikaan korvia). Kaapu ei myöskään lähde hänen päältään koskaan pois. Se on pultattu häneen kiinni raudasta valmistetuilla 'lävistyksillä'. Edestä pultteja löytyy neljä kappaletta, selän puolelta kuusi, joista kaksi reunimmaista ovat hieman isompia. Alavartalon suojana onkin sitten hieman oudompi vaatekappale. Se on punainen, skottikuvioitu kiltti. Kiltti on tosin todella vanha ja kulunut, sen helma on repeytynyt ihan kokonaan ja siellä täällä on reikiä. Herra pitää hamettaan lantiolla, vaikka sen oikeasti kuuluisi olla ylempänä. Ja ehkä ...krhm, häiritsevin seikka tässä on se, ettei kiltin alla ole mitään. Eli siis, jos herra ottaa hameen pois, hän on puoli ilkosillaan. Nice....

Luonne: Lyhyesti ilmaistuna energinen ja räväkkä. Hän on todella ulospäinsuuntautunut ja uskaltaa puhua ihan kelle tahansa ihan mitä tahansa. Hän ei osaa ajatella tarpeeksi selkeästi tekojensa/puheittensa vaikutuksia ja seurauksia. Hän vain katsoo miten toinen reagoi ja nauttii joka hetkestä. Erityisesti, jos hän saa jonkun kunnolla suuttumaan puheittensa takia, se on yhtä juhlaa herralle. Giggs saattaa myös sanoa asioita, joita ei oikeasti tarkoita, mutta sanoo niitä vain saadakseen jonkin tunteen vieraassa esille. Näin hän pääsee pikku hiljaa jyvälle, mistä toinen pitää ja mistä ei. Ja kun hän saa sitten tietoonsa, mistä toinen ei pidä.... Hän käyttää sitä hyväkseen ja pyrkii aina edes vähän ärsyttämään toista asioilla, joista tuo ei pidä. Esim. jos joku nainen pelkää kissoja, Giggs raahaa hänen luokseen oitis pari tiikeriä ja läjän katteja. Ei pelottaakseen toista, vaan pitääkseen hauskaa. Herrasta on yltiömäisen hauskaa nauraa toisen peloille ja nauraa tuon kustannuksella. Hän tekee aina näin. Oli kyseessä sitten täysin vieras tai hyvä ystävä. Hyville ystäville hän tosin on paljon lempeämpi, eikä halua satuttaa näitä liikaa. Ystävien seurassa hän osaa jopa hillitä itseään, eikä käy alati näiden hermoille. Ystävien kesken hän osaa myös puhua vakavemmista asioista, vaikkei sitä mielellään silti teekkään. Periaatteessa kaikki on Giggsille yhtä vitsiä. Hän ei koskaan ota mitään liian vakavasti, ja häntä ei koskaan näekkään vakavana miettijänä. Jos joku kuolisi taistelussa, herra luultavimmin kohauttaisi olkiaan tai nauraisi, ei häntä näe tuollaisessakaan tilanteessa itkemässä tai vakavana. "So what, elämä jatkuu ja toi luuseri nyt vaan päätti kuolla. Heikko mikä heikko." Poikkeuksia tietty löytyy, jos oma rakas ystävä kuolee tai haavoittuu vakavasti. Siinä tilanteessa Giggs suojelee toista henkensä uhalla, tai raahaa tuon ruhon turvaan. Ystävän menetys on kova pala tälle herralle. Hän tietää itsekkin miten ärsyttävä osaa olla, joten ystävien saanti on vaivalloista puuhaa. Tai siis, kuinka moni kestää tyyppiä, joka tietoisesti tahallaan ärsyttää sinua joka kerta kun tapaatte? ...Ei kovin moni. Giggsillä on myöskin täydellinen kuvamuisti. Hän ei koskaan unohda kasvoja ja nimiä. Kerran jonkun tavattuaan, hän muistaa tuon aina. Siksi on hengenvaarallista olla tämän tyypin vihollis-listalla. Vihollisia kohtaan Giggs on kuin eri persoona. Hän on kylmä ja tunteeton p'ska, joka tekee kaikkensa tappaakseen vihollisensa. Etenkin jos vihollinen on tappanut tämän hyvän ystävän. Silloin hän ei säästele voimiaan, vaan tekee kaikkensa pyyhkiäkseen vihollisensa maan päältä. Häneen ei tehoa psykologiset puheet. Sehän on totta, ettei tappamalla saa hyvää oloa, vaan tyhjän olon. Giggs on kokenut sen tunteen monta kertaa, mutta uskoo yhä, että tappamalla vihollisensa kaikki muuttuu paremmaksi. On siis turhaa yrittää puhua hänelle järkeä, hän ei joko kuuntele tai ymmärrä. Giggs ei myöskään siis tajua kaikkia 'vaativia' sanoja, vaan haluaa muiden puhuvan rentoa ja helppoa kieltä. Hänet on helppo suistaa ymmärryksen toiselle puolelle, jos puhuu hienoilla ja vaikeilla sanoilla. Herra on myöskin (osittain pienen koonsa ansiosta) todella energinen ja liikkuvainen. Hän on melkein kuin ADHD tapaus; on pirun vaikeaa pysyä yhdessä paikassa liian kauan aloillaan. Hän toisinaan myös puhuu todella nopeasti, joskus niinkin nopeasti, ettei muut saa siitä mitään selvää. Silloin hänen täytyy yrittää rauhoittua ja sanoa sanottavansa uudestaan. Joskus tosin rauhoittuminen voi viedä tuntikausia, ja joskus se ei onnistu lainkaan. Jos hän ei rauhoitu, hän luultavimmin lähtee juoksemaan metsää ympäri, saadakseen itsensä väsymään. Mutta koska herralla on todella hyvä kunto, väsyminenkin voi ottaa oman aikansa.

Menneisyys: Muutama sata vuotta sitten asusteli Skotlannissa muuan tummaturkkinen susi-anthro. Mies oli hyvin maskuliininen ja kaikin puolin hyvässä kunnossa. Hän kuului perheeseen, jossa traditiona oli, että kaikki käyttivät erilaisia kilttejä. Väritys oli kaikissa sama: punertava. Naisilla jotkin hameet saattoivat olla jopa nilkkoihin asti, mutta useimmiten kiltit loppuivat noin polviin. Perinteitään kunnioittaen myös tämä nuori mies käytti kilttiä, vaikka oletti kaikkien luulevan häntä homoksi. Hänestä nimittäin oli perin noloa käyttää kilttiä, vaikka koko suku niitä käyttikin. Hän ei itsekkään tiennyt miksi häpesi kiltin käyttöä, sillä eihän kukaan häntä siitä kiusannut tai muuta. Hänen elämänsä oli mutkatonta ja elämä hymyili autuaasti. Kaikki oli leppoisaa kuin saduissa. Eräänä yönä tuo satu katkesi. Mies oli kävelyllä öiseen aikaan läheisessä metsässä. Metsä oli sumuinen ja siellä eksyi helposti pimeään aikaan. Eipä siis ihmekkään kun tämä susi eksyi kyseiseen metsään. Hän yritti kaikin keinoin löytää ulos, mutta vaikutti siltä, että hän pyöri ympyrää. Monesko kerta olikaan, kun hän näki taas sen saman kiven? Lopulta mies luovutti. Hän istuutui väsyneenä maahan puuta vasten ja katseli ylös puiden latvoihin. Metsä oli niin tiheään kasvanut, ettei tähtitaivasta nähnyt. Vain pelkkää pimeyttä ja puiden latvoja. Juuri kun mies oli nukahtamassa, hän kuuli askeleita ihan läheltä. Oitis hän pomppasi pystyyn ja huusi tuntemattomaan että täällä oltiin. Hän ei tiennyt kuka metsässä liikkui, mutta oletti sen olevan samasta kylästä. Mies pettyi, ja hymy hyytyi. Hänen eteensä oli astellut pirun pelottava vanha nainen. Tuo muistutti aivan jotain noitaa. Mies kysyi ääni vapisten neuvoa päästä ulos metsästä. Nainen hymyili ja esitti miehelle toiveen. Jos mies lähtisi metsään ja etsisi hänelle pinkin jäniksen, noita auttaisi miehen ulos metsästä. Mies naurahti ja tiesi ettei pinkkejä pupuja ollut olemassakaan. Vanhuspa loitsui käsiinsä suloisen, pörröisen, pinkin kanin ja päästi sen menemään. Mies katsoi ällistyneenä kanin perään, sen kadotessa metsään. Noita lausui yhden sanan 'fetch!' (=nouda), jolloin mies pinkaisi kanin kimppuun. Outoa, hän ei edes itse tajunnut miksi oli lähtenyt kanin perään. Hän ei halunnut, mutta jotenkin noidan sanat pakottivat. Tuntui ikuisuudelta, jahka mies vihdoin sai kanin kiinni. Nyt vain pitäisi vielä löytää se noita. Vanhuksen löytö oli paljon helpompaa kuin kanin. Vanhus oli kyhännyt nuotion merkkivaloksi. Mies saapui noidan luo ja ojensi tuolle kanin ja vaati nyt vihdoin päästä pois metsästä. Noita muutti muotoaan ja paljastui demoniksi. Pirun kauniiksi sellaiseksi. Hän nakkasi kanin takaisin miehen syliin ja pudisti päätään hymyillen. Demonitar käytti mustaa magiaa ja surmasi miehen. Demonitar oli halunnut ensin hieman leikkiä miehellä ja sitten vasta tappaa.

Herätessään oli mies päätynyt Helvettiin. Mies ihmetteli, miksei ollut Taivaassa, koska oli elänyt säädyllistä elämää. Noh, eipä hän ehtinyt paljoa jäädä sitä pohtimaan, kun hänet raahattiin muutoshuoneeseen, jonne myös vanhoja demoneita tuotiin 'päivitettäväksi'. Siellä hänet muunneltiin nykyiseen ulkomuotoonsa, kiduttamalla tottakai. Nimi muutettiin ja hänen voimatasonsa kohotettiin vastaamaan demonia. Kaavun yläosansa hän sai samalla myöskin, ja se pultattiin häneen kiinni. Lopuksi Giggsiltä raastettiin kaikki muistot - hän ei muista mitään entisestä elämästään tai oleskelustaan Helvetissä - ja hänet palautettiin maan pinnalle demonina. Ja mikäs muukaan paikka olisi sen parempi, kuin tunnettu GT:n saari, jossa myös muita demoneita pyörisekelee.

Muuta:
+ Nimi syntyi yhdistelemällä rändömejä kirjaimia
+ Parhaimmistoa ystävissä on Abyss
+ Taistellessa käyttää jalkojaan, eli potkii pirun lujaa
+ Notkea ja taipuisa (pystyy mm. vetämään spagaatiin)
+ Pystyy luomaan pieniä, pallonmuotoisia valopalloja (kirkkaan pinkkejä), jotka ovat käteviä öiseen aikaan. Palloja ei voi käyttää taisteluissa, ts. ne eivät tee vahinkoa kohteeseen. Sokaista ne voivat pariksi sekunniksi, jos luo tarpeeksi kirkkaan valon lähelle silmiä.
+ Jos joku heittää jonkin esineen minne tahansa, ja lausuu käskevästi sanan "Fetch!", Giggs noutaa esineen ja tuo sen takaisin, kuin kuuliainen noutokoira.

Heikkoudet (-) ja vahvuudet (+)
+ todella nopea juoksemaan ja pakenemaan
+ hyvä kunto (ei väsy helposti)
+ hyvä kuulo
- heikko ruumiinrakenne
- iskut voimakkaita, mutteivät tehoa isoihin poikiin niin hyvin
- pakko-tottelevaisuus (fetch!)

Pelipaikka: Gryphon's Tear
©Kishari
Hahmo luotu: 10.6.2009




+Anatomiaopas
Nimi: Jex Kasparek
Ikä: 27 vuotta
Sukupuoli: Nainen
Laji/Rotu: Koira-susi-lepakko
Pituus/Paino: 170cm / 60kg

Ulkonäkö:Kuva/t kiitos. Jex on kurvikas neitonen. Hän on ruumiinrakenteeltaan laiha mutta vahva. Vatsa on pieni, mutta rinnat ja peppu ovat melkosen isot. Rinnat ovatkin yleensä huomionkaappaajat. Naisella on lepakkomaiset, pitkät korvat, muuten hän muistuttaa susikoiraa. Lävistyksiä hänellä on yhteensä 18; korvissa 15, kielessä yksi ja molemmissa nänneissä on lävärit. Hiukset ovat tummanharmaat ja ne yltävät noin selän puoliväliin. Hiukset ovat ihanan sileät ja kiiltävät. Turkin päävärit ovat musta, valkoinen ja pinkki. Musta raita alkaa selästä ohuena ja paksuuntuu mitä lähemmäs häntää mennään. Hännässä on sitten jo suuri alue mustaa (kts. anatomiaopas!). Hänen vaatetukseensa kuuluu usein; poikien löysät ja ylisuuret housut sekä naisille tarkoitettu kireä toppi tai paita. Kuvassa näkyvä asustus on yleisin näky neidin päällä. Housujen alta paljastuukin sitten usein ohuet ja seksikkäät, punaiset tai mustat stringit. Neito käyttää harvoin rintsikoita, koska toppi on sen verran tukeva, ettei liivejä tarvitse. Hänellä on aina päässään hailakan pinkit aurinkolasit, jotka kiiltävät niin auringossa, ettei hänen silmiään näe.

Luonne: Jex on räväkkä neiti. Hänellä on todella hyvä huumorintaju ja hän tulee parhaiten toimeen jätkien seurassa. Syyksi voisi laittaa sen, että on asunut perheessä, jossa hän oli ainoa tyttölapsi; kolme veljeä, joiden kanssa leikkiä. Lisäksi Jex tuppaa olemaan kevyt tomboy (poikatyttö), joka ymmärtää paremmin jätkien juttuja kuin tyttöjen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö hän osaisi myös olla naisellisen seksikäs. Hän osaa kiusata jätkiä monin eri tavoin ja nauttii siitä yhtä paljon kuin kiusattavat jätkätkin. Jex tykkää yhden yön jutuista, vaikka toisinaan niistä tapauksista voi tulla kunnon kaveri-suhteitakin. Hän ei kuitenkaan ole mikään huora, kunhan kehittää kokemustaan erilaisista miehistä. Jex on ennen polttanut tupakkaa ja juonut alkoholia, muttei nykypäivänä. Hän on lopettanut tupakoinnin ja juo alkoholiakin vain harvoin. Neiti on hyvin lämmin ja iloinen persoona ja hän on myös hyvä lohduttaja ja kuuntelija. Hänelle voi uskoa kaikki kamalimmatkin salaisuutensa, eikä neito niitä paljasta kenellekkään. Hän on siis myös erittäin luotettava. Mutta kannattaa varoa; jos petät Jexin luottamuksen, tai lopetat ystävyyssuhteen, tämä neiti osaa kyllä kostaa. Hän alkaa silloin levitellä kaikkia huhuja tuosta tyypistä ja kertoo kaikki salaisuudet julki. Jos et siis halua tästä naisesta vihamiestäsi, häntä kannattaa kunnioittaa, koska ystävät ovat hänelle kaikki kaikessa.

Menneisyys: Asui lapsuutensa Amerikassa, San Fransiscossa yhdessä veljiensä ja vanhempiensa kanssa. Jex oli perheen ainoa tytär. Neito oli aina perheen rääväsuu ja ilopilleri. Aikuistuessaan lapset lähtivät omille teilleen. Aikojen saatossa Jex päätti tulla Indexin saarelle veljensä perässä (Rox).

Muuta:
+ biseksuaali
+ oikea, pitkä nimi on Jennifer, mutta vain sukulaiset ja hyvät ystävät tietävät sen
+ on omistanut monia miesystäviä
+ töissä strippiklubi SXXX:ssä (toimii siellä toisinaan portsarina, tässä kuva)
+ parhaat tyttökaverit ovat Krystal ja Tony
Pelipaikka: Index
©Kishari
Hahmo luotu: 11.11.2004




+Kuva
Nimi: Krystal
Ikä: 26 vuotta
Sukupuoli: Nainen
Laji/Rotu: Susi-Huskie
Pituus/Paino: 170cm / 60kg

Ulkonäkö: Kuten kuvassa. Hänen koko turkkinsa on kirkkaan, puhtaan valkoinen. Oikea korva on myöskin valkoinen, mutta vasen korva on pikimusta. Vasemmassa korvassa on yht. kolme kultaista rengasta, vasemmassa kaksi. Hänellä ei varsinaisesti ole hiuksia, vaan turkki on päälaelta yllättävän pitkää, joka saa aikaan sen, että näyttää kuin hänellä olisi lyhyet, valkeat hiukset. "Hiukset" ovat vain pään päällä, ne eivät ulotu edes niskaan. Vaatteinaan neiti tykkää käyttää tummanpuhuvia. Hänellä on omalaatuinen, hyvin tummanharmaa toppi, joka peittää vain rinnukset. Selässä on lyhyt vetoketju, jonka avulla topin saa helposti auki ja näin ollen pois päältä. Jalassaan hänellä on lantio-malliset farkut, joista on revitty lahkeet irti. Ne ovat siis ikään kuin omatehdyt shortsit. Tummanharmaata farkkukangasta. Hänellä on todella tummat, mustat meikit silmiensä ympärillä. Se ikään kuin korostaa hänen silmiään. Meikki on vedenkestävää, joten siksi hän ei koskaan pesekkään meikkiään pois. Se on hänellä yllä 24/7 (hänellä on siis meikkiä vain silmissään). Kirsu on hailakan ruskea, kulmakarvat ovat samaa sävyä. Hänen silmänsä sitten ovatkin oudot: ne ovat hyvin hailakan vaaleansiniset, eikä niissä ole pupillia lainkaan. Se antaa sen vaikutelman kuin neiti olisi sokea. Näin ei kuitenkaan ole. Kaulassaan neidillä on punertava samettinen nauha, jossa on kiinni kaunis, punainen kivi. Kivi on kauniisti hiottu pallomaiseksi, joten sen pinta ja koko olemus on kuin se olisi lasia. Neidillä on sangen kurvikas vartalo ja hyväkuntoinen. Hänellä on hyvät vatsalihakset, joita harvoin näkee naisilla. Hän on myöskin hyvin notkea ja pystyy istumaan/taipumaan mitä oudoimpiin asentoihin. Rintojen koko on C-D. HOX! Krystalilla ei ole polkuanturoita käsissään eikä jaloissaan!

Luonne: Krystal on hyvin ulospäinsuuntautunut persoona. Hän tykkää tehdä uusia tuttavuuksia ja jutella vieraiden kanssa niitä näitä. Neiti tykkää myöskin bilettää ystäviensä kanssa vaikka monta päivää ja yötä peräkkäin. Kännissä hänen juttunsa ovat melko rivoja, mutta hän osaa käyttäytyä humalassa (ei siis ala heittelemään itseltään vaatteita pois tms). Hän on usein hyväntuulinen. Jos Krystal suuttuu, hän on useimmiten joko ihan hiljaa tai sitten pitää sellaista meteliä että kaikki kuulevat. Hän on myöskin pitkä-vihainen, eikä unohda ihan heti, jos toinen on vaikka loukannut hänen tunteitaan tai muuta vastaavaa. Krystalia ei myöskään saa kovin helpolla rakastumaan. Hän on kokenut elämänsä aikana niin monta tappiota miesten suhteen, ettei hän ihan heti luota miehiin, saati rakastu näihin. Mutta sitten kun hän rakastuu, hän todellakin rakastuu. Hän ei petä, hän on uskollinen ja rakastaa toista niin paljon, että voisi itse kuolla tämän puolesta. Krystaliin on helppo tutustua, ja hänen kanssaan on helppo puhua asiasta kuin asiasta. Neiti ei vähästä säikähdä, ja tavitaankin aika paljon saada hänet pelkäämään. Hän ei ole "tavanomainen nainen", joka kiljuu nähdessään rotan tai hämähäkin. Hän on melko kovis, eikä pelkää ottaa uusia haasteita.

Menneisyys: *salainen*

Muuta:
+ Krystal on Blaken erittäin hyvä ystävä, he ovat ikäänkuin "panokaverit". (Krystal on myöskin salaa ihastunut Blakeen, muttei myönnä sitä kenellekkään)
+ Krystalin isä on tummanharmaa susi ja äiti harvinainen, kokonaan valkoinen huskie
Pelipaikka: Index
©Kishari
Hahmo luotu: 8.8.2008




+Kuva
Nimi: Kûkaku
Ikä: Ihmisten iässä noin 27v
Sukupuoli: Naaras
Laji: Aarnikotka
Suuntautuminen: Biseksuaali (enemmän naaraisiin)

Ulkonäkö: Kuva on. Neidin nokka on sinertävän värinen. Kaulassa hänellä on kultaisessa ketjussa kultainen risti, jonka sai isältään. Päähän on kiedottu vanhaa sideharsoa, joka osittain peittää siis hiuksia/harjaa. Vartalon ympäri menee valkopunainen liina, jonka tarkoitusta ei sen koommin tiedetä. Myöskin kummassakin takajalassa on punertavaa sideharsoa. HOX! Takatassut ovat huomattavasti suuremmat kuin tavallisesti! Häntä poikkeaa hieman normaalista, se muistuttaa melko paljon yksisarvisen häntää, vaan on pidempi. Silmät ovat kirkkaan keltaiset. Lisäksi hänen kroppansa ei ole hento ja solakka kuten useilla griippinaarailla; hänen kroppansa muistuttaa enemmän uroksen kroppaa, se on naaraiden kehoa lihaksikkaampi ja vahvempi.

Luonne: Erittäin temperamenttinen naaras. Hän on viileä ulkoapäin ja varautunut sisältäpäin. Häntä raivostuttaa kaikkein eniten turhat pikku nahistelut sekä lähes kaiken sortin mukulat. Kyllä vaan, tämä neiti ei ole pentuystävällinen! Kûkaku ei luota helpolla uusiin tuttavukksiin, ei todellakaan. Hänen kanssaan pitää olla todella pitkään ystävä, ennenkuin tämä todella luottaa toisiin. Muiden murheet eivät järin paljoa kiinnosta tätä neitoa, eikä hän juurikaan jaksa kuunnella muiden murhetarinoita. Neito ei myöskään hirmuisesti pidä uroksista, naaraat ovat enemmän hänen makuunsa. Tosin komeat ja järkevät urokset saattavat luoda poikkeuksen. Neiti ei ole kovin naisellinen, vaan enemmänkin kovismainen ja ilkeä, joskus jopa hieman sikailee. Häntä voi pyytää tekemään tappotehtäviä yms, hyvää maksua vastaan. Myöskin lyhyen pinnan omaavana, tätä neitoa ei oikeasti kannata ärsyttää tahallaan.

Menneisyys: Kûkaku syntyi hyvään griippiperheeseen, jossa hänellä oli neljä sisarusta itsensä lisäksi, sekä tietty rakastavat vanhemmat. Jo melko varhain Kû huomasi olevansa enemmän kiinnostuneempi poikien leikeistä, kuin tyttöjen, ja leikkikin usein naapuriperheen griippien poikien kanssa. Varttuessaan vanhemmaksi, hän alkoi treenaamaan isänsä kanssa eri taistelutyyppejä ja isän ja tyttären suhde vahvistui. Sitten, ollessaan teini ( 15-vuotias ihmisten iässä), muutamat ihmissudet hyökkäsivät näiden kimppuun. Griipit taistelivat henkensä uhalla noita petoja vastaan, ja voittivatkin, mutta siinä rytäkässä myös Kûn isä kuoli. Isän kaulassa ollut kultainen risti oli lentänyt pois hänen kaulastaan, joten Kû otti sen itselleen. Se musersi neidin lopullisesti. Myöskin kaikki hänen sisaruksensa olivat kuolleet nujakassa. Kû aikuistui ja parikymppisenä päätti lähteä pois kotoa, huolehdittuaan ensin että äidillään oli kaikki hyvin. Nyt hän elelee täällä ja hautoo ikäviä muistojaan sisällään.

Muuta: Ei liiemmin pidä uroksista.
©Kishari
Hahmo luotu: 7.8.2007




+Anatomiaopas
Nimi:Lucy
Ikä: Tuntematon, näyttää n. 26-vuotiaalta
Sukupuoli: Nainen
Laji/Rotu: Demoni/Ihminen

Ulkonäkö: *kuva* Tämä neiti on n. 175cm pitkä ja omaa lumenvalkoiset hiukset. Hänen silmänsä ovat kirkkaan oranssit väriltään. Yllään hänellä on tummanharmaa avonainen "takki", josta hihat on revitty irti, sekä sen alla tumman vihreä kireä toppi, jonka molemmilla sivuilla on reikiä. Kaulassa Lucylla on musta nahkainen kaulapanta, jossa on raudasta tehty silmukka, johon voi laittaa esim. ketjun kiinni. Kummassakin kädessä hänellä mustat, karvaiset hikinauhat. Housut ovat todella löysät ja pussimaiset, sekä väriltään kirkkaan vihertävät. Jalassa on tummat ja isot maiharit, joissa on ruskeat nahkaremmit, joilla saappaita saa tiukennettua. Ulkonäöllisesti Lucy on melko erikoisuus. Hänellä on neulanterävät hampaat, pitkä kieli, pitkä tumma häntä, jonka päässä tupsu, eikä hän omaa nenää, vaan sieraimet, ja pään muoto ei ole ollenkaan ihmismäinen. Sekin on outoa, että naisella ei ole korvia. Mutta silti hän kuulee (samantapaiset korvat kuin linnuilla). Ruumiinrakenne on todella muuta kuin naisilla yleensä; Lucylla on vahvat kädet sekä todella vahva vatsa. Lihaksia siis löytyy kuin keskiverto-mieheltä ainakin! Aseenaan neiti käyttää miekkaansa sekä hyviä taistelukeinojaan (lisää muuta-osiossa!). Oikein kurvikas nainen hän on, eikä mitään puutu.

Luonne: Luonteeltaan Lucy on viekas. Hän osaa olla kiltti ja huomaavainen vain niille joista itse pitää. Niille hän on oikea enkeli ja kiltteyden perikuva. Mutta niille, joita hän inhoaa / ei pidä, neiti on oikea ku*ipää. Hän kieroilee ja juonittelee salaa näiden selän takana, ja hakkaa melkeinpä hengiltä jos haluaa. Neiti on myöskin suhteellisen pervo tapaus, joten komeat demonimiehet--BEWARE! Lucy tykkää todellakin flirttailla komistuksille ja harrastaa joskus ajanvietokseen yhden yön juttuja; tämä neiti ei ole kovin sitoutuvaa sorttia...välttämättä. Eli tiivistettynä: heille joista pitää, enkeli. Heille joista ei pidä, total bitch.

Menneisyys: Lucy oli ennen ihan tavallinen, vähän päälle parikymppinen ihminen. Hän asui eräässä kaupungissa, jossa asui monia jengejä ja sen tapaisia. Eräänä hyytävänä kesäyönä Lucy lähti ulos yksin. Hän ei aavistanut että joku seurasi häntä, eräs mies. Yhden suuren sillan alla mies sitten tarrasi Lucyyn kiinni ja sanalla sanoen teurasti tämän elävältä. Mies oli joku hullu, joka oli karannut paikallisesta hullujenhuoneesta. Lucyn ruumis jäi sillan alle lojumaan roskien sekaan. Muutaman tunnin kuluttua Leech saapui paikalle. Hän tarvitsi kumppanin ja löysikin Lucyn ruumiin. Hän käytti osan omasta sielustaan herättämään Lucyn henkiin ja onnistuikin siinä. Tosin Lucyn ulkonäkö muuttui rankasti ja hän menetti kaiken muistinsa ihmiselämästään. Leech antoi Lucylle nimen ja Lucy taas antoi nimen pehmolelulle. Myöhemmin Leech kertoi Lucylle kuinka oli herättänyt tämän henkiin, sen enempää hänkään ei osannut kertoa (koska ei ollut nähnyt teurastamista). Yhdessä he sitten saapuivat tälle saarelle erään demonin saattelemana.

Muuta:
+ Käyttää taisteluissa miekkaansa
+ Käyttää taisteluissa potkunyrkkeily-taitojaan. Nainen on uskomattoman hyvä potkimaan sekä lyömään
+ Osaa hypätä jaloillaan enimmillään jopa kolmeen metriin
©Kishari
Hahmo luotu: 14.7.2007


Nimi: Leech
Ikä: Tuntematon
Sukupuoli: Uros
Laji/Rotu: Demoni/Kettupehmolelu

Ulkonäkö: *kuva* Tämä kettupehmolelu on n. 55cm pitkä. Sanalla painostettuna hän on kettupehmolelu. "Turkin" väritys on punertavan ruskeaa, ja väritys muutenkin kopioi tavallista kettua (vaikka etutassut eivät olekkaan mustat). Pehmolelulla on päässään 4 erikokoista afroa, joiden väleissä on kirkkaan violetit nauhat erittelemässä ne. Takajaloissa on kummassakin kolme terävää kynttä, etujaloissa ei.

Luonne: Kuten kuvasta saattaa nähdäkin, voi arvata että tämä lelu ei ole mikään kovin kiltti luonteeltaan. Hän on aina arvioimassa Lucya, ja etenkin tämän "surkeaa taistelua". Leech tykkää ärsyttää Lucya, mutta saa aina Lucylta turpaansa sen jälkeen. Leech on oikea törkysuu ja ärsyyntynyt lähes koko ajan. Ventovieraille hän haistattelee pitkät ja käskee näitä pysymään kaukana "tämän naisesta". Vaikka onkin niin pikkuinen kuin alle metrin, haluaa aina auttaa Lucya tappeluissa, vakkei pärjäisi yhtään (tyhmä kun on). Lisäksi hän tuppaa antamaan Lucylle koko ajan jopa turhia neuvoja. Jos tällä lelulla olisi sormet, se varmaan heristelisi keskaria koko ajan ja kaikille. Oikea asshole.

Menneisyys: Oli ennen ihan normaali, eloton pehmolelu. Pikku lapset tykkäsivät leikkiä sillä ja näin. Tosin aika kului ja lapset kasvoivat, jolloin pehmo päätettiin heittää roskikseen. Se lojui roskiksessa aikansa, kunnes yhtenä yönä tapahtui se jokin outo juttu: eräs demoni tarvitsi jonkin elotottoman eliön, jonka tartuttaa eräällä rikkontuneella sielulla. Se löysi pehmolelun ja laittoi sielun siihen. Pehmolelu heräsi henkiin sielun avulla. Demoni toi lelun tähän paikkaan, ja Leech löysi Lucyn. He "ystävystyivät" ja ovat nyt yhdessä täällä.

Yhteistä kummallekkin: Lucy ei saa olla liian kaukana Leechistä, sillä koska sielu joka pitää kummankin elossa, on jaettu puoliksi kummankin osalta. Jos siis Lucy joutuu liian kauas Leechistä, sielu irtaantuu Lucysta ja palaa Leechiin, jolloin pehmolelu saa koko sielun jääden henkiin, kun taas Lucy kuolee. Siksi he ovat alati yhdessä.

Pelipaikka: Gryphon's Tear
©Kishari
Hahmo luotu: 12.7.2007




+Anatomiaopas
Nimi: Mureena
Ikä: 4½
Sukupuoli: Uros
Rotu: 75% sutta, loput tuntematonta villikoiraa.

Ulkonäkö: Kuva kiitos. Mureena on hieman normaalikoiraa isompi, sillä ensinnäkin herrassa on ainakin yli puolet sutta (normikoiran selkä on siis noin Mureenan rinnan kohdalla). Herran kaula on outo ja muistuttaa hieman hyeenan kaulaa. Kaula on aina samassa, kyyryssä asennossa kuin kuvassakin, ja sitä on vaikeaa suoristaa täysin pystyyn, oikeastaan mahdotonta. Uroksen kummankin silmän päällä menee kolme viiltoarpea, samoin ylä- ja alahuulissa on neljä arpea, sekä molemmissa etujaloissa ja vasemman puolen ruhossa. Häntä on tavallista häntää ainakin puolet pidempi, ja vaikka häntä onkin pitkä, se on silti hyvin tuuhea ja paksu. Jokaisessa tassussa on tassujen takana kolme terävää kynttä (anatomia opas), jotka saattavat olla avuksi taisteluissa. Harjas on todella tummanharmaa, irokeesimaisesti pystyssä, eikä se lässähdä vaikka kastuisi. Harja alkaa otsalta ja päättyy vasta siitä mistä häntä jo alkaa. Kieli / koko suu on keltaisen eri sävyä, myöskin ikenet. Polkuanturat ovat tumman myrkynvihreät. Molemmissa korvissa on samanlaiset hopeakorvakorut. Etujalkojen takakarvoitus on pitkää ja tuuheaa, toisin kuin takajaloissa. Herran ruumiin olemus ei ole laiha ja solakka, vaan iso ja massiivinen (verrattavissa Theon Divinityyn). Läskiä päältä, vankkaa lihasta alta. Leuan karvoitus on partamaista ja pidempää kuin muu turkki. Yleisesti turkki on lyhyttä ja kovaa. Silmien reunoilla mustaa. Sekä ylä- että alaleuan kulmahampaat ovat normaalia isommat/pidemmät. Hampaat muutenkin ovat oudon "irtonaiset" ja terävät, kuin hailla ikään. Siivet ovat isot ja todella tumman harmaat. Sulat ovat melkoisen kuluneet tosin.

Luonne: Vaikka Mureena näyttääkin hullulta murhaajalta ulkoapäin, niin sisäinen kuori on aivan toista maata. Uros on hulluna pentuihin, ja rakastaa näitä todella paljon. Hänestä on ihanaa opettaa pikku palleroille uusia asioita, kuten metsästystä. Uroksia ja naaraita hän taas kohtelee tasa-arvoisesti, eli häntä ei liiemmin hetkauta, vaikka naaras olisi millainen mannekiini. Herra on hyvin neutraali naaraiden suhteen, ja kohtelee näitä jopa välillä samanlailla kuin uroksia. Itse asiassa uros ei voi sietää liian hentoja ja "raukkamaisia" naaraita. Taisteluista, oikein kunnon rähinöistä tämä poika tykkää. Hän rakastaa verenmakua, jopa oman. Eniten häntä sävähdyttää pitkät tappelut, jotka eivät heti lopu, vaan venyvät niin pitkälle, kunnes molemmat ovat ihan uupuneita. Herra rakastaa haasteita. Hän ei helpolla tosin rakastu. Pitää olla pitkää tämän ystävä, ennen kuin mitään tunteita syntyy. Ellei herralla ole jokin poikkeustila päällä. Kun hän rakastuu, hän myös rakastuu, ja tekee kaikkensa pitääkseen omansa. Mutta jos naaras on niin tyhmä, että jättää Mureenan, niin herralta ei kauaa mene aikaa kun naaraan niskat ovat poikki.

Menneisyys: Mureena syntyi kaukaisilla lumisilla mailla. Itse aiassa lumisilla vuorilla. Hänen emonsa oli valkoturkkinen villikoira ja isänsä täysiverinen susi. Mureena olikin ainoa kuudesta pennusta, joka ei koskaan luovuttanut kinasteluissa ensimmäisenä. Hän oli myöskin ainut, joka tappeli aina isänsä kanssa leikki tappelua, kun muuta tekemistä ei ollut. Hänen isänsä opetti tätä metsästämään ja taistelemaan hyvin. Ollessaan lähes 1-vuotias pallero, Mureena lähti seikkailemaan omille teilleen etsimään tappelukaveria. Sen hän löysikin: salaperäisen villikoiran, joka oli kannibalisti. Se oli jo aikuinen uroskoira, joka ei voinut sietää pentuja. Koirat ottivat yhteen. Oli sanomattakin selvää, että pikku-Mureena jäi heti alussa alakynteen. Hän sai siitä hyvästä monia arpia kehoonsa, ennen kuin tämän isä tuli paikalle ja pelasti poikansa. Isä oli raivoissaan ja huusi pennulle tämän typeryydestä. Mureena ei silloin tajunnut asian vakavuutta, eikä siis tajunnut miksi isä räyhäsi. Pari kuukautta tapahtuneesta eteenpäin Mureena oli kinastellut isänsä kanssa koko ajan. Mureena vihasi isäänsä, koska "tämä oli keskeyttänyt Mureenan harjoituksen". Isä ei kestänyt sitä enää, joten päätti päästä pennusta eroon. Hän haastoi pennun pieneen leikkitappeluun, mutta isä olikin tosissaan: hän heitteli pentua pitkin lumia ja teki tälle syviä arpia, jotka tälläkin hetkellä koristavat Mureenaa. Tappelun lopuksi isä heitti pennun jyrkänteeltä alas kuolemaan, mutta pennun onneksi laskeutuminen oli pehmeä lumikasa. Mureenan viha isäänsä kasvoi ja tämä lähti pois.

Muutama vuosi kului ja Mureena oli 4-vuotias. Hän palasi kotiseudulleen ruumiissaan lisää taistelun tuomia arpia. Viha silmissään hän hyökkäsi isänsä kimppuun, väänsi tämän niskat poikki ja söi tämän. Mureenan sisarukset tulivat liian myöhään paikalle ja hyökkäsivät itku silmissä Mureenan kimppuun. He karkoittivat Mureenan kotoa ja uhosivat tappaa tämän, mikäli tämä vielä kehtaisi näyttää naamaansa kotiseudullaan. Mutta Mureena oli nyt tyytyväinen: kauan häilynyt viha isäänsä kohtaan oli tukahdutettu. Hymy huulillaan hän suuntasi kauas pois kotoaan, ja mistään mikä muistutti siitä. Nyt hän löysi tänne ja päätti aloittaa uuden, paremman elämän.

Muuta: Saattaa syödä omiaan, eli herrassa on lievää kannibalismia. Herra rakastaa kaikkea kylmää.
Pelipaikka: Index / Gryphon's Tear
©Kishari
Hahmo luotu: 6.5.2007




+Peruskuva
+Kokoerot, värikartta
+Sivukuva
+Kuva aseesta
Nimi: Pinhead
Lempinimi: Pinni
Ikä: Tuntematon, elänyt monia satoja vuosia
Sukupuoli: Mies
Laji: Demoni
Pituus / Paino: 230cm / 200kg

Ase: Aseenaan Pinhead käyttää Danternaumin (eräs koirahahmoni) miekkaa. Miekalla on pituutta vajaa pari metriä, ja painaa mukavasti. On siis sanomattakin selvää, että ainoastaan Pinhead tai joku tätä kookkaampi demoni voi käyttää miekkaa. Miekalla on ns. "kaksi erilaista muotoa". Normaalisti miekka on "kiinni" ollessaan lepoasennossa. Silti silloinkin asetta voi käyttää muttei tappeluun. Taisteluita varten miekalla on toinen muoto, jolloin miekka on "auki". Tämä tekee sen, että miekan hakaset avautuvat ja saavat miekan näyttämään piikkiseltä. Tällöin miekka on erinomainen juuri lähitaisteluun ja aiheuttaa todella hyvin vahinkoa osuessaan. Miekan pää ei myöskään ole kuten normaalit miekat, vaan sen pää ikään kuin jakautuu kahdeksi. Kantaa asetta mukanaan vasemmassa kädessään.

Ulkonäkö: Kuvat ovat sitä varten että niitä katsottaisiin. Herra on ihanteellisen massiivinen, jonka varmaan tajuaa jo pituus/paino-suhteesta. Pinheadilla ei oikeastaan ole oikeaa päätä, vaan sen tilalla on pedon pääkallo. Hänellä ei siis ole silmiä tms. Kieltä herra ei enää omista, sillä se on revitty kokonaan irti. Pääkallon leukojen välissä on siis vain iso aukko, jonne hän aina tiputtaa kaiken mitä syö tai juo. Kätevää, ei tarvitse pureskella ruokaansa! Korvat ovat kiinni pääkallossa. Oikeassa korvassa on yksi lohko irti ja siinä on kolme lävistystä. Vasemmassa korvassa on kaksi lohkoa irti ja siinä on kaksi kultaista korvista. Pääkallon vasemmassa silmäkulmassa on myöskin kaksi lävistystä, joista toisessa on piikki, kummatkin väriltään hopeisia. Oikeassa kädessä on neljä vanhaa viiltoarpea. Vasen käsi on täynnä arpia kyynärpäästä eteenpäin. Arpia peittää osin tummanharmaa side. Vasemman käden hauiksen kohdalta löytyy vanha polttomerkki, jossa on 666-kuvio ympyrämuodossa. Oikean rinnuksen päällä on vanha X-muotoinen arpi. Häntä on melkoisen lyhyt, paksu ja liskomainen. Iho on paksua kuin mikä, joten siihen ei kovin helpolla saa jälkiä (lohikäärmeet poikkeus). Jalat ovat valtavat vrt. muuhun kroppaan, ja takajalat ovatkin oiva työväline kaivamiseen tms.

Luonne: Hullu murhaaja voisi sopia tähän kategoriaan paremmin kuin mikään muu. Pinhead sietää vain ja ainoastaan muita demoneita (ei aina edes niitäkään), muut saaren asukit ovat vaarassa. Sekalaisiin herra ei koske, mikäli ei sekalaisetkaan häneen. Vain demoneille hän on ystävällinen, rento ja mukava, mutta poikkeuksiakin löytyy (jos vaikka toinen demoni haastaa riitaa tms.). Huumorintajuinen jätti, jota vain täytyy osata ymmärtää. Ja, älkää antako ulkonäön hämätä! Pinhead, vaikka murhaaja ja hieman hullu onkin, ei pysty tappamaan lapsia. Siinä on yksi heikkous. Jotenkin hänestä lapsia ei saa tappaa, sillä ne ovat vielä liian puhtaita tapettaviksi. Erityisesti herraa miellyttää koiranpennut ja muut söpöt, pienet ja karvaiset. Ihan hirveä mielisairas Pinhead ei kuitenkaan vielä ole, vain ripauksen hullu. Hei, kuka nyt selviäisi selväjärkisenä oltuaan Helvetissä kidutettavana yli 500 vuotta?? Skitsofreniaksi sitä ei voisi kutsua, mutta hän kyllä näkee aina välillä näköharhoja sekä aina välillä kinastelee asioista itsensä kanssa. Ei kylläkään kovin usein, häntä vain sanotaan hulluksi, koska tykkää tappaa eläviä olentoja. Jotenkin hän saa suunnatonta mielihyvää tappaessaan jonkun. Kavereilleen hän on rento ja yllättävän huumoririkas tyyppi kaiken kokemansa jälkeenkin.

Menneisyys (kirjoitettu minä-muodossa): Se tapahtui kauan sitten. Itse asiassa en edes muista kuinka kauan siitä onkaan aikaa. Monia satoja vuosia, kait? Siihen aikaan olin sydänystävä Lucyn ja Leechin kanssa. Lucy oli vielä melko nuori demoni, juuri totuttelemassa demonien elämään, ainakin näin Leech oli sanonut. En vielä silloin omistanut tätä polttomerkkiä saati arpia käsissäni sekä omistin vielä sinisen kieleni. Kuitenkin...Olimme kävelemässä kauniilla alueella kesällä. Puut vihersivät ja näin. Se oli sellainen ikään kuin kallio, jolla ei paljoa puita ollut. Pudotus rotkoon oli huikea, arviolta pari kilometriä. Emme osanneet odottaa sitä, mitä seuraavaksi tapahtuisi. Kolme lohikäärmettä kävi kimppuumme. Menin oitis Lucyn ja Leechin eteen pidättelemään liskoja ja huusin Leechille että veisi Lucyn pois sieltä. En halunnut että he kuolisivat. Lucy ei halunnut lähteä joten sain huutaa hänelle että menisi nyt, kyllä minä selviytyisin. Kaksikko lähti karkuun Lucyn itkiessä perääni. En olisi halunnut jäädä siihen niitä lohikäärmeitä vastaan, mutten omistanut vaihtoehtojakaan. Yksi niistä tarrasi heti hampaillaan kiinni oikeaan hauikseeni, toinen tarrasi vasemman käteni hampaisiinsa ja kolmas kävi pääni kimppuun. Et varmaan ihmisenä voi edes kuvitella sellaista määrää tuskaa samaan aikaan. Yritin pyristellä irti, mutta ne saakelin liskot olivat ahneita. Se kolmas joka oli pääni kimpussa, lopulta tarrasi kieleeni ja veti sitä suunsa sisään yhä enemmän ja enemmän, kunnes lopulta riisti sen irti kokonaan. Silloin päässäni naksahti. Sellainen määrä kipua ja tuskaa sai minut jotenkin....sekoamaan. Heilautin oikeaa kättäni voimieni edestä ja ihme kyllä sain sen lohikäärmeen irti kädestäni. Se pökertyi hetkeksi maahan iskustani. Vaikka verta valui solkenaan suustani, en välittänyt. Halusin tehdä varmaksi ettei nämä liskot tekisi mitään ystävilleni. Kului tunteja. Ne valuivat tuskallisen hitaasti eteenpäin. Olin saanut tapettua kaksi kolmesta. Se kolmas (joka oli repinyt kieleni irti) katsoi minuun, minä katsoin sitä, ja otimme yhteen. En ollut tajunnutkaan miten lähelle kallion reunaa olimme kulkeneet. Sitten putosimme.

Heräsin. Outoa, luulin kuolleeni....mutta niinhän minä olinkin; kuollut. Heräsin Helvetissä, jostain epämääräisestä isosta häkistä. Se oli kuin vankilahuone, ruostuneet kalterit ja kaikki. Verentulo oli tyrehtynyt, mutten tajunnut miten olin elossa. Minua kidutettiin. Useasti päivässä. Oikeastaan en tiedä oliko ne enää päiviä, sillä jokainen tuntikin tuntui jo vuodelta. Oltuani Helvetissä 200 vuotta, näin kuinka itse Saatana käveli vankilan käytävillä ja ihasteli kokoelmaansa. Juoksin oitis kaltereiden luokse ja pyysin että he päästäisivät minut takaisin tuonpuoleiseen. Saatana sanoi ettei ikinä päästäisi ketään pois kokoelmastaan. Masennuin ja luulin elämäni olevan siitä eteenpäin silkkaa kidutusta. Ja niin se olikin, seuraavat sata vuotta, kunnes Saatana tuli luokseni hymyillen ja sanoi että saattoi sittenkin tarvita avustustani. Kävelin hänen mukanaan ja tein sopimuksen itse Saatanan kanssa. Sopimus kuului näin: "Pinhead on luvallinen palaamaan takaisin tuonpuoleiseen maahansa josta tuli. Annan hänelle elämän kulkea maan päällä demonina. Ainoa ehtoni on, että hän surmaa minulle yhden uhrin per kuukausi, jotta saan kokoelmaani täydennystä. Mikäli hän ei täytä ehtojani, otan hänet takaisin Helvettiin ja kidutan häntä koko lopun kuolemaansa." Saatana allekirjoitti sen, samoin minä. Helpoltahan se kuulosti. Sain polttomerkin hauikseeni, jotta pystyisin siirtämään tappani uhrin sielun Helvettiin. Ehtoon tietty sisältyi vielä jokeri: vain ne uhrit, jotka pystyin tappamaan Danternaumin miekalla, hyväksyttiin. Jos tappaisin jonkun paljain käsin, se olisi yhtä tyhjän kanssa. Suostuin. He palauttivat minut maan päälle, GT:n alueelle, jossa saan jatkaa elämääni demonina.

Muuta:
- Mikäli saa haavan/viillon kämmeneensä saa parannettua sen työntämällä kämmenensä kurkkuunsa. Kurkussa erittyy voimakasta happoa, joka imee veren haavoista ja laittaa haavojen päälle kiiltävää nestettä, joka parantaa haavat. Tämä toimii vain kämmeniin (ainoat mitkä saa ahdettua kurkkuun), eikä toimi mikäli haava on mennyt isolta alueelta kokonaan käden läpi, tai jos esim. sormi menee poikki.
- Mansikoihin addiktoitunut
- Sopimuksessa elämisestään Saatanan kanssa (menneisyys)
- Vaikka kieli puuttuu, pystyy puhumaan
- Omistaa keltaisen, ympyrän muotoisen pinssin, jossa hymyilevä smiley. Ei tosin käytä sitä, vaan pitää sitä mukanaan housujen nauhansa alla (sai pinssin Lucylta)
- Kantaa kaunaa kaikille lohikäärmeille
- Kunnioittaa keijuja ja muita olentoja, jotka tuottavat elämää maailmaan
- On osittain värisokea, erityisesti vihreät värisävyt tuottavat hankaluuksia nähdä
- Aina ennen kuin tappaa jonkun, lausuu sopimukseen sidotun lauseen, jonka avulla voi irrottaa uhrin sielun ja lähettää sen Saatanalle: "To the name of the beast I shall trust. Let your soul rest in peace with a bunch of lust. Amen"

Pelipaikka: Gryphon's Tear
©Kishari
Hahmo luotu: 24.9.2007




+Kuva
+Selän kuvioinnit
Nimi: Ramses (vasemmalla) ja Yerome (oikealla)
Ikä: 6kk (pentuja siis)
Sukupuoli: Uros
Laji/Rotu: Susi

Ulkonäkö: Kuva kiitos. Ramses ja Yerome ovat kaksoset, joten he ovat ulkonäöllisesti lähes identtiset. Turkki on kauttaaltaan tumman sinertävä, lukuunottamatta muutamaa poikkeusta. Kummallakin on kaulassa valkoinen läntti turkkia, sekä selässä identtiset raidat. Ainoa ero valkoisella värityksellä on seuraava; Ramseksen etutassujen "varpaat" ovat valkoiset, kun taas Yeromella on pienet valkoiset "sukat". Myös kasvoissa on eroavaisuutta valkean värin suhteen; Ramseksella on ikään kuin pääkallon leukaosa, eli hänellä on valkeaa vain leuassaan. Yeromella on Ramseksen "leuan vastakappale", eli valkeaa on kuonon yläpuolella. Valkea loppuu kolmion malliseksi kuvioksi silmien väliin (katso kuva!). Kummallakin on samanlaiset harjat: pikimusta, karhea ja törröttävä edestä ja loppuu heti niskaan lyhyeksi. Kirsut ovat vaaleanvioletit, samoin kieli/suu. Silmät ovat myöskin violettia. Rakenteeltaan he ovat yllättävän jännekkäitä ja lihaksia löytyy, joten vanhempana he ovat varmasti hyvässä kunnossa. Ulkonäöltään tämä kaksikko tulee vahvasti isäänsä, ja ovatkin tältä perineet puhtaan suden geenit.

Luonne:

Ramses --- Ramses on kaksosista se hieman vakavemman oloinen. Hän hymyilee melko harvoin, eikä omaa yhtä hyvää huumorintajua kuin veljensä. Joskus hän saattaa nauraa, ei sen takia että hänellä olisi hauskaa tms, vaan ettei muut pitäisi häntä tylsänä tosikkona. Nauru on siis useimmiten sellaista tekonaurua, jotta muut pitäisivät hänestä. Joskus harvoin hän saattaa nauraa ihan oikeasti, ja tätä "oikeaa naurua" kuulee yleisesti vain hänen kaksoisveljensä. Oikeasti Ramses ajattelee paljon asioita ja miettii asioita usein pidemmälle kuin tarvitsisi. Hänen mielestään on lapsellista kertoilla vitsejä ja naureskella tai edes leikkiä, koska hän ei oikein ymmärrä sellaisen päälle. Siksi hän yleensä viihtyykin yksin omissa maailmoissaan ja omien ajatustensa kesken. Yerome ymmärtää hyvin veljeään, ja antaakin tämän välillä oleskella yksikseen, kun muutoin he ovat koko ajan yhdessä. Ramses on hyvin viisas ikäisekseen ja tykkää ratkoa veljeltään kuulemia kiperiä tehtäviä. Muut saattavat pitää häntä tylsänä, mutta se paljoa kohauta Ramsesta. Hänellä on todella hyvä itsetunto, ja vaaditaan paljon ennen kuin häntä pystyy henkisesti loukkaamaan tai suututtamaan. Hän on tyyni monen asian suhteen, joten jos hänet saa suuttumaan, pitää tehdä jotain todella kamalaa. Ramses tuppaa yleensä ottamaan huomioon vain asioiden kielteiset puolet, ja onkin melkoinen pessimisti.

Yerome --- Yerome on kaksosista se ilopilleri. Hän ylläpitää mukavaa ja rentoa tunnelmaa, sitä mitä Ramses ei osaa. Yeromella on uskomaton huumorintaju, jonka avulla hän yrittää aina piristää niin tosikkoa veljeään. Hän myös tykkää leikkiä, kuten pennut yleensä, ja yrittää aina innostaa veljensäkin mukaan leikkiin. Yeromella on suuri ja lämmin sydän, hän on usein kohtelias kaikille ja puhuu veljensä puolesta. Hän on utelias ja uskaltaa kysellä asioita, mihin tahansa ne sitten liittyivätkin. Useimmiten näihin tyhmiin kysymyksiin vastaa Ramses, joten Yerome ei voi muuta kuin ihailla veljensä tietomäärää. Yerome on hyvin seurallinen luonne, joten on hyvä että hänellä on aina kaksoisveli vierellään. Hän ei tykkää olla pitkiä aikoja yksin, eikä varmasti koskaan lähtisi yksin pitkälle seikkailulle. Aikuisenakin hän luultavimmin kulkisi veljensä rinnalla. Veljensä seurassa hän tuntee aina olonsa turvatuksi, vaikka hyvin tietää ettei Ramses aikuiselle koiralle pärjäisi. Yerome yrittää aina löytää positiiviset puolet asioista, vaikkei se aina olisikaan niin helppoa. Tavatessaan uusia kasvoja, hän pyrkii saamaan esille vain hyvät puolet. Se onkin välillä huonompi juttu, mutta onneksi Ramses hoitaa aina huonojenkin puolien katsauksen. Kaksoset siis ikään kuin täydentävät toinen toisiaan.

Menneisyys: (kts. Ukon menneisyys!!)

Muuta:
+ Ukon veljiä
+ Ovat ulkonäöllisesti lähes täydet kopiot isästään

©Kishari
Hahmot luotu: 1.3.2009




+Anatomiaopas enkuksi
Nimi: Rox Kasparek
Ikä: 26
Sukupuoli: Mies
Laji/Rotu: Anthro / Koirasusi, osittain lepakkoakin
Pituus/Paino: 187cm / 70kg

Ulkonäkö: Katso kuvat. Perusruumiinrakenne on lihaksikas, muttei liikaa. Hiukset ovat sinisensävyiset; otsalta ja pään päältä hiukset ovat irokeesimaiset, loput ovat pitkät. Yksi iso etuhius, josta herran tunnistaa. Silmien ympärillä on symmetriset mustat kuviot. Kummassakin korvassa on melkoisesti kultaisia lävistyksiä. Turkin pääväri on tummanhkon ruskea; osa kasvoista, vatsapuoli ja 90% käsistä on vaaleamman ruskeaa. Häntä on kokonaan tummemman ruskeaa. Käsien kynnet ovat mustat, kun taas jalkojen kynnet ovat valkoiset. Vaatetuksena herralla on joko musta paita (revityt hihat), jossa on valkoisella Venom-yhtyeen nimi, tai hailakan vihreä paita (revityt hihat myöskin), jossa teksti STOMP. Jaloissaan hänellä on lähes aina joko harmaat farkut tai maastohousut. Farkut ovat mitä todennäköisimmät.

Luonne: Luonteeltaan jätkä on ulospäinsuuntautunut ja erittäin huumorintajuinen. Hän ei halveksu ketään, eikä myöskään ole rasisti. Roxia näkee harvoin surumielisenä tai vihaisena, hän on yleisesti lähes aina hyvällä tuulella. Hän osaa myös olla tarpeen tullen oikea herrasmies ja salonkileijona. Hän kunnioittaa naisia suuresti, joten onkin näille erittäin huomaavainen. Roxilla ei ole mitään biseksuaaleja/homoja vastaan, kunhan ne pysyttelevät tarpeellisen välimatkan päässä; herra itse kun on täysi hetero. Rox ei juo alkoholia, kuin erittäin epäsäännöllisesti, eikä ole koskaan koskenutkaan tupakkaan. This man is a worth for knowing.

Menneisyys: Rox syntyi San Fransiscossa hyvään perheeseen. Hän kasvoi kotikaupungissaan onnellisesti kahden sisaruksensa kanssa (Jack ja Jex) (Haccea oli karannut pois kotoa jo vähän jälkeen Roxin syntymän, joten Rox ei muista omistavansa isoveljeä. Hacceaa yritettiin löytää, mutta poika todettiin lopullisesti kadonneeksi, joten etsinnöt lopetettiin. Vain Jex tietää Haccean, muttei ole nähnyt tätä pitkään aikaan). Tultuaan täysi-ikäiseksi, Rox muutti Miamiin Jexin kanssa. Jack joutui vielä jäämään kotiin. Jex löysikin pian itselleen miesystävän ja häipyi tämän matkaan jonnekkin toiselle alueelle. Myös Rox löysi Miamista itselleen tyttöystävän ja nämä menivätkin kihloihin aikanaan. Rox eleli Miamissa muutamisen vuoden, kunnes sai uutisen että Jack oli kuollut pahassa pudotuksessa jäiseen kallionrakoon alpeilla lasketellessaan. Uutinen järkytti Roxin niin pahasti, että tämän oli pakko poistua Miamista, ilman kihlattuaan. Vuosien kierittyä ohi, Rox päätti aloittaa kaiken alusta tällä saarella, uuden kumppanin löydön toivossa. Tai kenties hänen vanha kihlattunsa tulisikin tänne joku päivä...?

Muuta:
+ Rox omistaa sähkökitaran sekä akustisen kitaran, ja tykkää soitella niitä aina vähän väliä.
+ Rox soittaa 1. kitaraa sekä laulaa Undead-nimisessä bändissä.
+ Hän hallitsee sähköä ja pimeyttä.

©Kishari
Hahmo luotu: 30.8.2004




+Kuva
Nimi: Sanura
Lempinimi: Maggie
Ikä: 1-vuotias poikanen
Sukupuoli: Naaras
Laji/Rotu: Itämainen lohikäärme
Elementti: Sähkö
Pituus: Kuonosta hännänpäähän n. 2 metriä

Ulkonäkö: Itämaisten lohikäärmeiden tapaan, naaraan vartalo on pitkä ja ohkainen, käärmettä muistuttava. Naaraalla ei ole siipiä, mutta siitä huolimatta hän pystyy "lentämään" ts. liitelemään. Ilmassa vartalo kiemurtelee samalla tavalla kuin käärme liikkuisi maastossa. Ruumiin pituus mitattuna kuonon kärjestä hännänpäähän on noin kaksi metriä. Korkeutta kertyy vajaa metri, jos sen mittaa päälaelta. Korvat ovat suhteellisen pitkät, ja kasvavat yhä iän mukaan. Naaraalla kasvaa myös kuonosta neljä "viikseä", jotka myös aikuistuessa kasvavat pitkiksi. Etummaiset viikset ovat selvästi pidemmät, ja väriltään valkoiset. Takimmaiset viikset ovat lyhyemmät ja väriltään mustat. Kieli ja koko suu on haalean sähkönsininen. Kieli on yllättävän pitkä, muttei haaraudu päästä kuten käärmeillä! Pitkä harjas alkaa naaraan otsan tienoilta, jatkuen pitkin selkärankaa ja loppuu häntään. Hännässä onkin sitten harjasta molemmin puolin, saaden sen näyttämään tupsulta. Naaraan silmät ovat kauniin pinkkiin kallistuvat ja kimaltavat kauniisti auringon valossa. Koko vartalo on kovien ja kirkkaiden suomujen peitossa. Suomut ovat pehmeät ja muistuttavat vaskitsan suomuja. Ne tuppaavat kiiltämään kirkkaasti, aivan kuin vesilohikäärmeiden iho. Iho on siis myös pehmeä, myöskin todella sileä ja hento. Etujaloissa on vahvat ja isohkot kynnet, kun vastaavasti takajaloissa on vain pienet mustat kynnet. Eturaajat ovat melko suorat, takajalat muistuttavat koiran jalkoja. Väritykseen kuuluu tummanharmaata, hailakan sinistä ja valkoista. Tummanharmaa alue alkaa päästä, silmien alapuolelta, ja jatkuu selkää pitkin vähän yli takajalkojen, jolloin harmaa alue loppuu kokonaan. Kaulassa on pelkästään harmaata aluetta, sinistä ei ole lainkaan. Kuonossa on harmaan alueen jälkeen sinertävä alue, joka ei kuitenkaan jatku kaulaan kuten harmaa väri. Kuonon vasemmalla puolella on myöskin naaraan syntymäjälki; sininen raita pomppaa yhtäkkiä ylemmäs, ja sen alapuolella on pieni sininen kuvio. Sininen alue alkaa kunnolla ennen etujalkoja, jossa sitä on vähän. Vasta etujalkojen jälkeen sinertävä alue alkaa voimistua, samalla kun harmaa alue alkaa pikku hiljaa väistyä. Takajaloissa on yhtä lailla sinertävää kuin etujaloissa on harmaata. Lopulta sinertävä alue voimistuu loppua kohden, ja lopulta peittää kokonaan osan hännästä. Siellä täällä pitkin sinistä aluetta on myös sinertäviä kuvioita. Oikeassa jalassa on pieni sinertävä "sukka". Toisin sanoen: kun tummanharmaa alue on vahvana, sinertävää ei paljoa ole, ja kun sinertävää on paljon, tummanharmaa vastaavasti vähenee.

Luonne: Maggie on todella utelias nuori lohikäärme. Häntä kiinnostaa aivan kaikki uudet asiat. Siksi hän kyseleekin melko paljon, mutta hänet saa hiljaiseksi jos oikein kunnolla käskee olla hiljaa. Joskus voisi luulla että hän kyselee vain saadakseen juttua toisen kanssa, nimittäin useimmiten hänelle kelpaa vastaukseksi kiperään kysymykseen 'en tiedä'. Hänelle vain on tärkeää että joku vastaa hänen kysymyksiinsä, olipa vastaus sitten mitä tahansa. Mutta jos naaras itse huomaa, ettei keskustelukumppania liiemmin kiinnosta vastailla hänen kysymyksiinsä, hän hiljenee itsestään ja pyrkii keksimään jonkin kiintoisan puheenaiheen. Hänelle kaikki on uutta ja kiinnostavaa ja kaikkea pitää saada kokeilla. Hän saattaisi mennä kävelemään tervakuoppaankin, ellei joku kieltäisi ja sanoisi että se on vaarallista. Naarasta voi siis huijatakkin aika helposti, koska hän on vielä niin kokematon. Mutta jos hän tietää jonkin asian vaaralliseksi, hän ei tietenkään tee mitään. Tuntemattomille hän pyrkii olemaan kohtelias ja mahdollisimman vähän ärsyttävä. Hän ei halua antaa itsestään huonoa kuvaa. Ensimmäinen tapaaminen onkin tälle naaraalle tärkeä. Jos joku on naaraalle ensi kertaa ärtynyt tai ei kuuntele, poikanen luulee että toinen on sellainen koko ajan. Niinpä hän ei mielellään enää tapaa henkilöä, joka on ollut hänen mielestään törkeä, vaikka tyyppi oikeasti olisi todella kiva. Ensivaikutelma on siis todella tärkeä naaraalle. Kavereiden ja ystävien kesken hän sitten osaa tietty olla rennommin ja kyselläkkin kaikkia kysymyksiä. Poikkeuksena on tietty muut lohikäärmeet, sillä heille naaras uskaltaa jutella vaikkei tuntisikaan. Ystävien kesken siis todella rento ja mukava seuraneiti. Vihollisiaan hän ei vielä oikein tiedäkkään, paitsi kaikkia demoneita hän osaa varoa, sillä äiti on hänet opettanut siihen. Vihollinen voi siis helpostikkin manipuloida nuorta lohikäärmettä, joka ei vielä oikein osaa erotella ystäviä vihollisista. Joitakin demoneitakin hän saattaa erehtyä luulemaan hyviksi, jos nuo näyttävät eläimiltä. Hänellä on siis vielä paljon opittavaa, mutta perusasiat hän osaa.

Menneisyys: Sanura syntyi Japanin läheisyyteen, suurille vuorille, jossa esiintyi paljon muitakin itämaisia lohikäärmeitä. Naaras ei koskaan tavannut isäänsä, sillä hänen äitinsä tuli raskaaksi raiskauksen myötä. Emo oli kuitenkin onnellinen saadessaan kauniin naaras lohikäärmeen, jota kasvattaa. Äiti antoi pennulleen nimeksi Sanura, mutta kutsui tätä aina tuttavallisesti Maggieksi. Emo opetti pennulleen kaiken elämän tärkeän tiedon, kuten mitkä marjat olivat myrkyllisiä ja keitä tuli välttää. Hän myös opetti naaraalle sähkö-elementin alkeet, joita Sanura harjoittelikin ahkerasti. Kun vuosi oli täynnä, oli ensimmäisten lentoharjoitusten vuoro. Sanura ei ensin oikein hallinut litämistä, mutta pian sekin sujui suht mallikkaasti. Yhtenä päivänä, kun hän ja hänen emonsa liitelivät taivaalla vetten yllä, jokin vieras lohikäärme hyökkäsi heidän kimppuunsa. Se oli länsimainen lohikäärme, suuri uros. Uros hyökkäsi ensin Sanuran emon kimppuun ja syntyi lennossa taistelu. Emo huusi pennulleen lentää pois. Vasta silloin uros huomasi Sanuran ja päättikin tappaa sen ensimmäisenä. Sanura lähti hädissään liitämään pakoon, ja hänen onnekseen sankka sumu ympäröi hänet, jolloin suuri uros luovutti ja katosi pois. Mutta nuori naaras liiteli yhä sumussa ja löysi tuntemattoman saaren. Hän ajatteli, että koska on jo vuoden vanha, uskaltaa mennä syvemmälle saarta. Nyt hän oleskeleekin GT:n saarella 'turvassa' ja odottaa yhä emoaan palaavaksi luokseen.

Muuta:
- sähkö on sinisen väristä
- koska on vasta poikanen, ei vielä oikein hallitse elementtiään kunnolla (voi mm. saada itsekkin säkärin)

Pelipaikka: Gryphon's Tear
©Kishari
Hahmo luotu: 6.7.2009




+Kuva
+Selkä
Nimi: Sarpedon "Beastie Boy"
Ikä: 32 vuotta
Sukupuoli: Mies
Laji/Rotu: Ahma-susi
Pituus/Paino: 2m / 130kg

Ulkonäkö: Kuva/t kiitos. Herran turkki on kokonaan vitivalkea, jollei lasketa mukaan kokonaan punaista häntää, sekä silmien yllä olevia merkkejä plus selässä oleva suuri syntymämerkki, ja parta (<-kaikki punaista). Miehen käsien kynnet ovat hailakan pinkit, jalkojen tummanharmaat. Silmien pupillit ovat pelottavan pienet, lähes olemattomat. Hänellä ei varsinaisesti ole lainkaan hiuksia, mutta päässä on muutama pidempi "karva", jotka sojottavat päästä kuin terävät piikit. Vasemmassa korvassa on kaksi hopeista korvakorua, oikeassa on kaksi (yllä ja alla). Oikean korvan alemmassa korvakorussa on risti. Vasemmassa kädessä on outo, musta paino, joka todellakin painaa melkolailla. Yllään jätkällä on AINA sangen oudon näköiset housut. Ne ovat hyvin suuret ja pussimaiset, kuin klovneilla sirkuksessa. Housut ovat violetin sävyä, ja polvien kohdissa on vaaleamman violetit tähdet. Koska housut ovat niin ylisuuret, niitä pitää ylhäällä hailakan keltaiset henkselit, jotka ovat molemmin puolin kiinni rautaisilla rinkuloilla. Hänellä ei koskaan ole paitaa, tai jos on, se on äärimmäisen harvinaista, ja paita on lyhythihainen kauluspaita, joka on väritykseltään jokin kirkas väri. Talvisinkaan hänen ei tarvitse käyttää takkia tms, koska hänen turkkinsa on todella paksua ja lämmintä, vaikka se onkin lyhyttä. Mies on hyvin lihaksikas ja todella suurikokoinen, massiivinen, ehkä hieman läskikin. !!HOX! Sarpedonilla ei ole polkuanturoita missään!!

Luonne: Ensivaikutelma hänestä saattaa olla että okei, ihan normi tyyppi ja kiva sellainen. Jos ajattelit juuri noin, juokse, ja lujaa! Sillä tämä mies on kaikkea muuta kuin "todella kiva" ja "normaali". Herra on aavistuksen mielenvikainen ja tykkää raiskata kenet tahansa, milloin tahansa...missä tahansa. Hän vähät välittää toisten tunteista, kunhan vaan saa oman tahtonsa läpi. Hän on kuin villieläin, koko ajan etsimässä seuraavaa uhriaan. Hän miettii usein asioita tyyliin 'mitä minä siitä hyödyn?'. Hän siis auttaa vain jos tuntee itse jotenkin hyötyvänsä siitä. Ja apua tältä tyypiltä on ihan turha odottaa! Hänelle on suoranaista viihdettä katsella muiden kärsimystä ja pulaanjoutumista. Hän tekee mitä itseään huvittaa, eikä paljoa mieti tekojaan. Hän on melkoinen sekopää ja hänellä onkin todettu lievä skitsofrenia. Hänellä on sen takia kaksi lääkitystä, mutta hän harvemmin nappailee lääkkeitään. Hän ei kylläkään saa mitään raivokohtauksia, mutta on sen sijaan koko ajan ihme friikki. Sarpedon on myöskin melko ilkeä otus, täytyy myöntää. Hän haluaa, ja nauttii, laittaa muita pulaan ja käyttää näitä ilkeästi hyväkseen.

Menneisyys: Sarpedon syntyi lumisille vuorille, kaukana muusta maailmasta, kaukana Indexin saaresta. Hän oli perheensä ainoa lapsi, joten hänen vanhempansa olivat hyvin ylpeitä pojastaan ja kasvattivat tätä hyvin. Mutta jo vauvana oli lapsen selässä outo syntymämerkki, jonka vanhemmat huomasivat. He pyrkivät peittämään sitä alati, ettei kukaan huomaisi. Merkki nimittäin tarkoitti heidän kansassaan huonoa onnea ja hulluutta. Noh, vuodet kuluivat. Sarpedon oli terve ja kiva lapsi, nyt 11-vuotias. Hän oli leikkimässä vähäisten kavereidensa kanssa puistossa, kun hänen nuttunsa vahingossa repesi selästä auki. Muut lapset säikähtivät silminnähden Sarpedonin selässä olevaa merkkiä, ja alkoivat kiljua ja heitellä kivillä lasta. Poika juoksi itkien kotiin, ja näin ollen menetti ne vähäisetkin kaverinsa.

Jälleen kului muutama vuosi tapahtuneesta, Sarpedonin ollessa nyt 14-vuotias. Perheen isä päätti pistää rahoiksi, koska heillä meni raha-asioissa huonosti. Isä päätti mennä lähimpään sirkukseen viedäkseen poikansa eläväksi friikiksi häkkiin, jotta koko kansa voisi ihmetellä pojan selässä olevaa merkkiä. Poika ei tiennyt mitään isänsä suunnitelmista, joten lähti ilomielin mukaan sirkukseen. Sarpedon ei tajunnut miksi hänen äitinsä itki lohduttomasti. Eikai nyt sirkuksessa käynti niin huono juttu ollut? ...oli se. Sarpedon lukittiin häkkiin ja laitettiin koko kansan töllisteltäväksi sirkukseen. Yleisö sai heitellä poikaa kivillä ja muulla terävällä, he haukkuivat ja nauroivat, jotkut itkivät. Mutta eniten itki poika häkissä. Kaksi vuotta sai Sarpedon tätä kestää. Kaksi vuotta, eikä yleisö ollut enää yhtä kiinnostunut aiheesta kuin ennen. Sirkuksen johtaja halusi luovuttaa pojan takaisin isälleen, mutta kävi ilmi että Sarpedon isä oli ensin tappanut vaimonsa ja sen jälkeen itsensä. Kotia ei siis enää ollut. 16-vuotias Sarpedon itki kuullessaan uutisen. Se oli näemmä tapahtunut pari kuukautta sitten, mutta oltiin salattu pojalta, jottei rahantulo estyisi. Mutta nyt hän tiesi, eikä olisi halunnut tietää. Sarpedon päätti jäädä sirkukseen asumaan. Mutta jotta saisi asua sirkuksen kanssa, hänen piti alkaa tekemään töitä. Niinpä pojasta kehkeytyi yksi kuuluisimmista klovneista, josta sirkuksen johtaja oli todella ylpeä ja leveili aina hänellä. Pojalla oli hauskaa, vaikkei olisi uskonut. Klovnin työ oli hänestä kenties maan paras työ. Hän sai ihan hyvin rahaa, ja olikin sirkuksen pääklovni aina 23-vuotiaaksi saakka.

29-vuotiaana Sarpedon jätti sirkuksen taakseen ja muutti San Fransiscoon. Siellä hän loi itselleen uuden jengin, johon otti vain oudoimpia ja hulluimpia tyyppejä. Jengin tunnusmerkki oli virnuileva klovnin naama -tatuointi, joko kädessä tai selässä (sama kuvio kuin Sarpedonin selässä). Jengin pomolla tietty oli kyseinen merkki jo syntymästään selässään. Se oli kautta aikain hulluin, friikein jengi. Tämä samainen jengi oli sodissa erään toisen jengin kanssa....Blaken jengin kanssa. He olivat verivihollisia keskenään, joten rajuja jengi-tappeluita syntyi lähes viikoittain. Blake kuitenkin katosi oudosti paikalta (saapui Indexin saarelle), joten tappelut loppuivat, ja Sarpedonin jengi siirtyi murhiin ja muihin laittomuuksiin. Myöhemmin (ollessaan 32-v) hän sai tarpeekseen ja päätti lähteä etsimään uusia alueita. Hän saikin kyydin yhdeltä laivalta ja näin ollen saapui myöskin Indexin saarelle, tietämättä että myös Blake majailee täällä.

Muuta:
+ Vaikka onkin biseksuaali, pitää enemmän miehistä
+ Herätti vanhan jenginsä henkiin (The Red Clowns)

Pelipaikka: Index
©Kishari
Hahmo luotu: 25.8.2008




+Kuva
+Luonnosläjä
Nimi: Scott "Cocktail" Piper
Ikä: 28 vuotta
Sukupuoli: Mies (homo)
Laji/Rotu: Mäyrä-lepakko
Pituus/Paino: 178cm / 65kg

Ulkonäkö: Kuva(t) kiitos. Scott on ruumiinrakenteeltaan hyvin hoikka, mutta lihaksikas nuori mies. Turkin värit ovat musta ja valkoinen (pääväri valkea, kuviot mustat). Musta alue alkaa päästä ja loppuu hännänkärkeen. Tarkempi värikartta ylempänä. Miehellä on villi irokeesi, joka on väritykseltään kirkkaan oranssi. Se on aina villisti pystyssä, jopa kastuessaan. Poikkeuksellisesti miehen suu/kieli on keltainen; kieli on kirkkaan keltainen, muu suu on siitä haaleampi värisävy. Kielessä on yksi hopeinen lävistys. Koska Scottin veressä on myöskin lepakkoa, on hänen korvansa siitä syystä sangen pitkät. Mies pitää aina mukanaan lasejaan. Ne ovat koko ajan hänen otsallaan, ikään kuin koristeena, ja hän käyttääkin niitä hyvin harvoin. Käyttötarkoitus on lähinnä suojata silmiä mm. autonkorjaus-puuhissa tippuvilta osilta, kipinöiltä jne. Ne ovat siis kuin suojalasit. Oikean rintansa päällä hänellä on tatuointi (Suomen hakaristi, EI natsi-merkki), ja vasemmassa nännissään hänellä on kultainen lävistys (rinkula). Vasemmassa olkapäässään hänellä on TRC:ien tunnus tatuoituna. Vaatetus on hyvin yksinkertainen: extralöysät housut, jotka meinaavat pudota alati jalasta, eikä paitaa. Bokserit vaihtelevat koko ajan, kuvassa vain yksi esimerkki. Talvisinkaan hän ei tarvitse yläosaan vaatetta, sillä mäyrän verensä ansiosta turkki on aina sopivan lämmin.

Luonne: Scott on varsin räiskyvä persoona. Hän on useimmiten hyvällä tuulella ja on iloinen koko ajan. Hän on hyvin humoristinen tyyppi, mutta tuppaa ajattelemaan asioita vähän liiaksikin kaksimielisesti. Jos ei siis pidä alapää-huumorista, voi Scott olla varsinainen riesa. Hän tuppaa riehumaan melkoisesti, eikä karta ottaa riskejä elämässään. Hurjapäisen luonteensa ansiosta hän kuuluukin TRC:ien valiojoukkoon. On jätkällä toki se hiljainen ja vakavakin puolensa, mutta se pääsee melko harvoin esille kaiken sekoilun keskellä. Ollessaan vakavana, hän saa muutkin vakaviksi ja pyrkii saamaan sanomansa läpi. Hän kyllä nostaa ääntään tarvittaessa ja paiskoo huonekaluja jos tarve vaatii. Hän nimittäin haluaa, että puhuessaan häntä myöskin kuunnellaan, eikä hän puhu kuuroille korville. Surua näkee hyvin harvoin hänessä, ehkä juuri siksi, että ajattelee aina asioiden valoisia puolia, ja pyrkii näin ollen unohtamaan tuskan. Jätkä on myös todella uhkarohkea (mm. saattaa hyppiä vilkkaalla maantiellä autojen ohi/yli), joten moni luuleekin ettei hänellä ole lainkaan itsesuojeluvaistoa.

Menneisyys: Jo pienenä taaperona Scott oli hyvin kiinnostunut leikkimään autoilla sun muilla teknisillä vempaimilla. Hän oli vanhempiensa silmäterä, näin ollen ainoa lapsi perheessään. Scott oli hyvin älykäs jo lapsena, ennenkuin osasi edes kävellä. Hänen fiksuutensa kasvoi iän myötä. Ala-asteella hän oli mallioppilas, ylä-asteelle mentäessä kaikki hänen luokkalaisensa toivoivat saavansa yhtä hyviä numeroita kokeista kuin hän. Scott sai aina kiitettäviä arvosanoja, koskaan hän ei saanut 9+:ssaa huonompaa. Sitten ylä-aste päättyi ja tuli aika valita joko amis tai lukio. Päätös oli enemmän kuin vaikea Scottille. Toisaalta hän olisi halunnut mennä ammattikouluun automekaanikon alalle, mutta taas toisaalta lukio houkutti lukemaan lisää ja lisää. Niinpä hän päätyi ottamaan kaksoistutkinnon, opiskellen sekä lukion että valmistuen automekaanikoksi. Hän olikin koulujensa parhaimmistoa, kaikki kunnioittivat ja kadehtivat/ihailivat häntä. Vanhemmat olivat enemmän kuin ylpeitä pojastaan - hänestä vielä kuultaisiin. Niin kuultaisiinkin, muttei niin positiivisessa valossa.

Elämä näytti täydelliseltä kympin oppilaalle; ylioppilaslakki sekä ammatti-autokorjaaja. Rahaa sateli kuin sieniä sateella. Kunnes....tapahtui se ikkupikku käännös, joka käänsi hänen täydellisen elämänsä lähes helvetiksi. Sarpedon. Scott tapasi Sarpedonin eräänä yönä baarissa. Sarpedon oli juuri häipynyt sirkuksesta ja oli pää täynnä viinaa baaritiskillä. Scott erehtyi mennä juttelemaan karun näköisen ventovieraan kanssa... Yhdessä he suunnittelivatkin skitson jengin, sekä nimen jengille. Jengin tunnus tuli helposti Sarpedonin selässä olleesta syntymämerkistä. He lähtivät kiertelemään kaupunkia etsiäkseen jäseniä jengiinsä. Myös nettiä käytettiin saamaan lisää porukkaa. Piankos The Red Clowns-niminen jengi oli koossa ja kylvi kauhua kaduille. Scott oli muuttunut. Entinen täydellinen opiskelija oli nyt pahamaineisen sekopää-jengin toinen perustaja. Vanhemmat halusivat salata olinpaikkansa (sillä jengi välillä tappoi perheitä tuosta vaan), joten he katkaisivat kaikki välinsä Scottiin ja poistuivat maasta. Samoin tekivät kaikki Scottin sukulaiset; kukaan ei enää halunnut olla missään tekemisissä nuoren miehen kanssa. Scott tietysti masentui tästä ankarasti, mutta jengin avulla pääsi takaisin pinnalle.

Kului muutama vuosi, kunnes Sarpedon yllättäen katosi jättäen jenginsä. Jengin jäsenet lähtivät kaikki omille teilleen, samoin Scott. Scott musertui pahasti, muttei antanut sen häiritä elämäänsä. Tapahtuneesta vielä pari vuotta eteenpäin, ja Scott huomasi tulleensa oudolle saarelle keskelle ei-mitään. Samalla hän löysi Sarpedonin, ja he päättivät jälleen herättää vanhan jenginsä henkiin.

Muuta:
+ Kuuluu Sarpedonin pahisjengiin, The Red Clowns:iin
+ On TRC:n toinen johtohahmo, eli on todella korkeassa asemassa. Lisäksi Sarpedon ja Scott ovat todella hyvät ystävät
+ Automekaanikko

Pelipaikka: Index
©Kishari
Hahmo luotu: 4.9.2008




+Anatomiaopas
Nimi: Theon Divinity
Ikä: 11
Sukupuoli: Uros
Säkäkorkeus/Paino: 120cm / 100kg

Ulkonäkö: Kuva kiitos. Herra on melkoisen massiivinen (eli hiukan lihava) olemus, mutta kyllä läskin alta lihaksiakin löytyy. Korvat ovat oudon pitkät ja kummassakin on samanlaiset kultaiset korut. Häntä on paksu ja tuuhea. Harjas on todella pitkä ja peittää oikean puolen kasvoista. Ainoastaan oikean puolen korva näkyy hiusten päällä. Turkin karva on pitkää, tuuheaa ja paksua, se peittääkin hyvin arvet, joita herra on kehoonsa keräillyt. Oikean puolen kasvoista; silmä puuttuu, koska kasvot on raadeltu aika pahasti. Oikeassa korvassakin on pieni puraisu arpi. Turkin karva on pisintä herran mahanalusessa.

Luonne: Luonteeltaan tyyni ja kylmä persoona. Ei lähes koskaan hymyile, tai jos vahingossa hymyilee, se on yleensä sarkastinen hymy tai merkkaa siihen että herra on ärsyyntynyt. Oikein niinkuin iloisen ja aidon hymyn löytyminen on suorastaan mahdotonta. Theon on kyllä todella tyyni ja rauhallinen. Jos hänen kurkkuunsa kävisi koira kiinni, hän varmaan vain katselisi ja olisi hiljaa. Häntä liiemmin kiinnostaa tapella muiden kanssa. Mutta kyllä tappelu maittaa, jos herraa ottaa tosissaan päähän tai vastustaja tahallaan tätä ärsyttää. Hän ei liiemmin myöskään välitä pennuista. Hän ei ole sellaista isä-tyyppiä ollenkaan. Tämän takia hän ei varmaan koskaan saakkaan itse pentuja. Naaraiden läheisyydessä uros tuntee itsensä vaivaantuneeksi. Jotenkin hänestä vain tuntuu naaraiden keskuudessa kuin tervassa uisi. Liekö menneisyys tehnyt tämän?

Menneisyys: Theon syntyi kaupungin vilinässä, San Fransiscossa. Tarkemmin ottaen tämän kaupungin kadulla. Emon puoliso tosin oli kuollut, kun joku katujengi oli kännipäissään ampunut sen. Emo oli päässyt pakoon, mutta silti tuntui pahalta saada pennut ilman että tiesi että on turvassa. Pentuja syntyi kuusi, ja yksi niistä oli Theon. Pennut saivat kasvaa äitinsä kanssa noin puolivuotiaiksi, vähän päälle (pennut olivat siis 8kk vanhoja). Sitten Theon tunsi jotain outoa sisällään. Hänellä oli kolme siskoa ja kaksi veljeä. Jotenkin Theon ei tykännyt siskoistaan, no eihän se ollut epänormaalia, mutta hän meni liian pitkälle. Hän teurasti kaikki siskonsa kerralla; se kävi todella nopeasti. Theon puri kaikkien kaulat auki ja väänsi niskat, siskot eivät voineet tapella vastaan, koska olivat heikompia kuin Theon (jo pentuna Theon oli isompi kuin muut). Veljet ja emo kauhistuivat Theonin veritöistä ja emo viskasi poikansa pois itkien. Ei hän tuollaista pentua halunnut, joka tappoi läheisiään. Emo ja Theonin veljet katosivat kaupungin vilinään, jättäen 8 kuukautta vanhan murhaajan lojumaan maahan itkemään. Ei Theon ollut tajunnut tehneensä väärin. Muutama vuosi kului. Theon oli jo toiveikas, ettei enää koskaan näkisi veljiään tai äitiään. Mutta hän oli väärässä. Silloin kulman takaa tuli Theonin äiti. Emo muisti vielä tapahtuman ja tunnisti poikansa. Hän hyökkäsi Theonin kimppuun ja raateli tämän kasvoja. Hän aikoi puhkaista kummatkin tämän silmät, mutta Theon pääsi niskan päälle ja tappoi vahingossa äitinsäkin. Ensin Theon ei tajunnut tilannetta, mutta kun se selkeni hänelle, hän kirosi itsensä. Mikä hirviö hän olikaan! Jos veljet saisivat kuulla tästä, ne tappaisivat tämän varmasti. Niinpä Theonilla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin paeta kaupungista. Jotenkin hän löysi nyt tänne, 6½ vuotiaana ja toivoo että unohtaisi menneisyytensä.

Muuta:
+ Theon on tavallista koiraa aavistuksen verran isompi.
+ Herran verestä löytyy sutta jonkin verran.
+ Hänen ihonsa syövereissä on pari taikakiven palaa, joka aiheuttaa sen, että hän ei tunne niin herkästi kipua. Se tosin on vain haitaksi, sillä silloin herra ei tajua milloin lopettaa jos tappelee jonkun kanssa.

Pelipaikka: Index
©Kishari
Hahmo luotu: 20.4.2007




+Kuva
+Värikartta
Nimi: Ukko
Ikä: 6kk (pentu siis)
Sukupuoli: Uros
Laji/Rotu: Sekarotuinen (osaksi sutta)

Ulkonäkö: Kuva kiitos. Korvat ovat mustat, ja siitä iso musta alue jatkuu selässä ja yhä häntään. Musta alue kaartuu etujalkojen päälle, ja alkaa vähitellen loppua mitä lähemmäs häntää mennään; siellä oranssi alue alkaa kasvaa. Oranssi alue on alussa hyvin vähäistä, mutta mitä lähemmäs mennään häntää, sen enemmän sitä tulee. Hännässä mustaa ja oranssia on tasaväkisesti. Oransseja pilkkuja löytyy turkista sieltä täältä.Oikea etutassu on kokonaan oranssi. Valkoinen alue peittää koko vatsan ja osittain kasvot. Kasvojen yläosa on hailakian oranssia, ja silmien yläpuolella on mustat pallot. Kasvojen värit jakaa kahteen osaan musta kuvio (symmetrinen molemmin puolin). Kaulassa ei ole oranssia väriä lainkaan, vain valkoista ja mustaa. Kirsu on kirkkaan oranssi ja silmät kirkkaan keltaiset. Ruumiinrakenne on vielä tietysti pentumainen, eli lyhyet raajat, eikä liiemmin vielä lihasmassaa. Silmät ovat isot, pää paksu ja suuri muuhun kroppaan verrattuna. Turkki on kauniin kiiltävää ja pehmoista.

Luonne: Luonne on vielä täysin pentumainen, eli hän on lähes koko ajan iloinen ja valpas. Kaikki on hänelle uutta ja hän rakastaa leikkiä lähes mitä vain. Ukko on utelias pikku nassikka, joka uskaltaa kysyä keneltä tahansa mitä tahansa. Hän on hyvin ulospäinsuuntautunut, ja onkin useimmiten se osapuoli, joka aloittaa keskustelun ja pulisee jatkuvasti. Hän kuitenkin yhä hieman karttaa ja pelkää isompia koiria/susia, etenkin uroksia. Ainoastaan setänsä lähettyvillä hän tuntee olevansa turvassa. Toisinaan hän voi kyllä olla sangen uhkarohkea ja uhitella isommilleen, joten tämä pentu tuppaa oppimaan asioita vasta kantapään kautta. Setänsä kanssa hän on entistä uhkarohkeampi. Ukko rakastaa oppia uusia asioita, sillä hän haluaisi tietää kaikesta kaiken. Ja vaikkei tietäisikään, hän ainakin teeskentelee tietävänsä asian, vaikkei tajuaisi ko. asiasta yhtään mitään. Pentu ei ole pitkävihainen, päinvastoin. Hän useimmiten unohtaa nopeasti asioita, joilla ei ole sen suurempaa merkitystä, joten eihän hän voi vihoitella tyypille, jos ei edes muista miksi pitäisi. Hän kyllä osaa olla pitkävihainen, jos syy on tarpeeksi raastava ja kamala, sellainen, jota ei voi unohtaa niin vain. Ikäisekseen Ukko on hyvin itsenäinen ja haluaa useimmiten päättää asioista ihan itse. Hän on myös hyvin johtajaismainen, eli haluaisi aina olla se, jota totellaan ja kunnioitetaan. Kasvaessaan luonne muuttuu.

Menneisyys: Ukko syntyi kaukana Indexin saarelta, itseasiassa eräällä toisella suurehkolla saarella. Hän oli perheensä kirjavin pentu, muut kolme olivat tummemmanvärisiä, tosin oli heissäkin hieman outoja värejä, muttei läheskään niin paljoa. Perheeseen kuului isä, äiti ja neljä pentua. He asuivat yksin suurehkolla kalliolla, omassa kolossaan, omissa oloissaan. Pentujen ollessa 4kk vanhoja, olot perheen kesken alkoivat mennä alamäkeä. Yleensä lähistöllä olevat peuralaumat olivat nyt muuttaneet laidunmaitaan paljon kauemmas, joten vanhempien piti tehdä pitkiä matkoja saadakseen ruokaa. Vanhemmat tekivät vuorotyötä – kun toinen lähti ruuanhakuun, toinen jäi pentujen luo. Ruokaa kyllä saatiin, muttei läheskään yhtä usein saati yhtä paljon. Eräänä lokakuisena aamuna oli perheen emon vuoro lähteä ruuanhakuun. Isä jäi kallionkoloon pentujensa kanssa, tärkeimmäksi tehtäväkseen hieman lämmitellä pentuja. Aika kului. Kohta oli jo ilta, eikä pentujen emoa vieläkään ollut kuulunut. Kaikilla oli nälkä, mutta pennuille oltiin opetettu, ettei saanut vinkua ruuan perään vaikka olisi miten nälkä. Niinpä pennut päättivät nukahtaa kun ei ollut ruokaa tarjolla. Pentujen isä oli hyvin huolissaan ja pelkäsi jo pahinta. Seuraavana aamuna, pentujen vielä nukkuessa, isä lähti emon perään. Hän halusi löytää rakkaansa ja uskoi että pennut osaisivat jo pysyä pesässä. Kun pennut heräsivät, oli jo iltapäivä ja kauhukseen he huomasivat olevansa yksin. He huusivat pikkukurkuistaan minkä vaan jaksoivat, mutta vastausta ei kuulunut. He luulivat tulleensa hylätyiksi ja itkivät kaikki toisiaan vasten, nälkäisinä ja vailla turvaa. Kaikki miettivät miksi heidät oltiin hyljätty. Ukko oli ensimmäinen joka lopetti nyyhkimisen ja puhui sisarustensa sydämiin toivoa ja urheutta. Nyt ei voinut jäädä itkemään ja kuolla nälkään, heidän piti nyt selviytyä itse! Muutkin pennut saivat pian rohkeutta, ja kuonot kohti taivasta he lähtivät pesästä, täysin päinvastaiseen suuntaan kuin minne pentujen vanhemmat olivat lähteneet. Heillä kävi tuuri, sillä käveltyään muutaman kilometrin eteenpäin, he löysivät pari päivää vanhan ruhon ja pääsivät nakertelemaan kuivunutta lihaa isoimpaan nälkäänsä. Sillä välin...pentujen isä oli palannut kotikololle emon kanssa. Emo oli saanut muutaman pahan arven, sillä oli joutunut taistelemaan suuren suden kanssa samoista peuroista. He olivat onnistuneet kaatamaan kaksi peuraa, yhden aikuisen ja yhden vasan. Kauhea shokki tosin odotti kotona: ei ketään missään. Vanhemmat etsivät kotikolon lähettyviltä, turhaan. Kohta olisi jo ilta. Isän tarkka hajuaisti tosin haistoi pentujen jäljet ja he lähtivät nopeasti juoksemaan seuraten pentujen hajuvanaa. He tulivat pian ruhon luokse, mutta pentuja ei ollut missään ja lisäksi heidän hajunsa olivat kadonneet. Joka puolella haisi vain mädäntynyt liha. Pentujen hajut olivat kadonneet siksi, että he olivat pyörineet mädässä lihassa peittääkseen omat hajunsa tunkeilevilta vierailta. Liekö se sitten ollut viisasta? Vanhemmat, murtuneina, palasivat takaisin kotipesälle mutteivat voineet enää asua siinä, koska muistot kadonneista pennuista tuli koko ajan pesällä mieleen. Niinpä he lähtivät kahdestaan ihan toisille alueille.

Sillä välin... Pennut olivat talsineet koko päivän ja olivat nyt aivan poikki. He olivat saapuneet ihmisasutusten keskuuteen, ja kaikki mikä vain olla voi, oli täysin uutta pikku pennuille. He tosin olivat liian väsyneitä ollakseen innoissaan kaikesta uudesta. He olivat juuri menettäneet vanhempansa, olivat nälissään, uuvuksissaan ja haisivat vielä mädälle lihalle. Tietämättään he olivat saapuneet satamaan, jossa suuret rahtilaivat, ja pienemmät paatit toivat ja veivät lasteja maailmoista toiseen. Silmät puoliummessa he kömpivät isoon, puiseen laatikkoon, joka oli kaatunut. Laatikko oli tyhjä, vaikka sen olisi kuulunut olla täynnä elintarvikkeita. Pennut nukahtivat sinne ja nukkuivatkin sikeästi. Samaan aikaan muutama mies tuli laatikon luo, he paukauttivat kannen kiinni ja huusivat että täällä oli vielä yksi. Molemmat olivat niin nuijia, etteivät tajunneet katsoa mitä laatikko piti sisällään. Niinpä laatikko heitettiin laivaan, joka edusti keskikokoa, muiden laatikoiden sekaan ja paatti lähti matkaan kohti tuntematonta. Kun pennut heräsivät, he eivät tienneet oliko ilta vai yö, sillä laatikossa oli yhä pilkkopimeää. Pennut hämmentyivät kun eivät löytäneetkään uloskäyntiä, viimeksihän tänne oli ollut niin helppo tulla..? He kaatoivat laatikon, mutta koska laatikko oli pinon ylimpänä, se horjahtikin oikein mukavasti ja putosi pari metriä osuen lopulta kovaan puulattiaan. Laatikon pari lautaa meni poikki iskusta, ja pennut, yksi toisensa jälkeen lyllersi ulos laatikosta. Ihme kyllä, kukaan ei ollut loukkaantunut äskeisestä iskusta. Oli aamupäivä. Pennut venyttelivät maireasti, eivätkä ensin edes huomanneet missä olivat. Vasta kun laiva nytkähti hieman suuremman aallon voimasta, he ”heräsivät” ja katsoivat kauhuissaan ympärilleen. Tämä oli kaukana kotimetsästä, tai edes ihmisten alueesta. Alkupaniikin jälkeen Ukko löysi yhden avonaisen laatikon täynnä tuoretta lihaa. Pennut hyppäsivät oikopäätä mässäilemään lihoilla. Kun kaikki olivat syöneet hetken aikaa, suuri ovi paukahti auki. Joku oli tulossa ruumaan. Vaistomaisesti pennut piiloutuivat laatikoiden suojiin ja kuulivat raivostuneen kokin kiroilua. Kuka hitto oli syönyt ja järsinyt hänen ensiluokkaisia lihojaan? Pennut hihittelivät nurkassa turvassa laatikoiden takana. Raivoisa kokki lähti takaisin ylös ja paiskasi oven niin lujaa, ettei se mennyt kiinni, vaan pomppasi takaisin auki. Sitten tuli hiljaista. Vain meren kuohu kuului vaimeasti avonaisesta ovesta. Uteliaat pennut päättivät mennä katsomaan mitä oven tuolta puolen löytäisi. He eivät voineet uskoa silmiään. He ajelehtivat meressä jossakin oudossa laitteessa. Ei olisi kannattanut tulla ulos, sillä pillastunut kokki tuli takaisin laivan kapteenin kanssa, ja he törmäsivät pentunelikkoon. Nyt vasta kokki raivostuikin, kun sai syylliset kiinni. Tarvittiin kolme miestä pitelemään kokkia aloillaan. Kapteeni, vanha kunnon koirien vihaaja, nappasi pennut kiinni ja heitti isoimpaan puulaatikkoon jonka löysi, ja nakkasi sen avomerelle seilaamaan. Laatikko lipui laivan oikealla puolella aaltojen armoilla. Kapteenilla oli kyllä oma koira, iso dobermanni, sillä se oli ainoa rotu, joka miellytti kapteenia. Dobermanni seisoskeli laivan kannella ja katsoi huolissaan laatikkoa, joka lillui meressä sisässään ulvovia pentuja. Oli outoa tältä koiralta, joka kaiken lisäksi oli uros, olla sympaattinen. Mutta jokin pennuissa herätti sen isälliset vaistot. Koira varmisti selustansa. Kukaan ei ollut näkemässä. Se hyppäsi mereen ja lähti uimaan vimmattua vauhtia kohti laatikkoa. Pian dobermanni saavutti laatikon ja tarrasi siitä kiinni, hypäten laatikon päälle. Onneksi laatikko todellakin oli iso ja kesti helposti uroksen painon. Uros alkoi puhumaan pennuille rauhoittavaan sävyyn, ja iltaan mennessä he olivat keskellä ei-mitään ja laiva oli jo aikoja sitten kadonnut näkösältä.

Kului neljä päivää ja oli aamu. Laatikko oli rantautunut uudelle saarelle, ja dobermanni oli hajottanut laatikon jotta pennut pääsisivät ulos. Nyt pennut söivät kuin viimeistä päivää, sillä dobermanni oli tuonut heille suurehkon peuran. Pennut eivät tienneet miten kotikoira oli osannut metsästää, saati kaataa saaliin, mutteivat ehtineet kysyäkkään kun söivät sellaista tahtia. Uros itse oli napannut itselleen fasaanin ja söi sitä hienostuneesti. Kaikkein syötyä ja levättyä oli aika vaihtaa maisemaa. Viisikko lähti syvemmälle saaren uumeniin, vain tassunjäljet jäivät kosteaan rantahiekkaan. Aika kului. Nyt pennut olivat 6kk vanhoja ja tunsivat itsensä hyvin itsenäisiksi. Kaksi pentua, kaksoset, olivat ensimmäiset, jotka lähtivät omille teilleen. Dobermannin seurassa oli siis enää Ukko ja toinen pentu. Tumma pentu jäi dobermannin mukaan, Ukko lähti yksin omaan matkaan. Nyt pennut olivat lähteneet omille teilleen suurelle Indexin saarelle.

KYKYKIVI: Kykykivi sijaitsee pennun...vatsassa. Sillä hän höpsönä nielaisi sen löytäessään. Kivi oli kirkkaan kellertävä, joten pentu luuli sitä syötäväksi. Kivi on tarrautunut pennun sisuksiin kunnolla kiinni.

Kykykiven ansiosta pentu hallitsee tulisähköä. Ei todellakaan kunnolla, koska on vielä niin kokematon. Kiven ansiosta hänen turkkinsa vetää puoleensa sähköä ja kerää kesällä lämpöä enemmän kuin normaalisti. Hän osaa tehdä pienen sähkövarauksen: kovan keskittymisen jälkeen pienen pieniä sähkökäyriä kulkee pennun turkilla, jonka jälkeen hän laukaisee pienen salaman - joka sinkoaa minne sattuu, sillä pentu ei osaa vielä hallita mihin salama lentää. Yksi yritys kymmenestä osuu sinne minne pitäisi. Varauksen tuottaminen vie jonkin verran energiaa, sen jälkeen pennusta tuntuu kuin hän olisi juossut pitkän matkan. Sähkö sisältää myös tulta, joten osuessaan kohteeseensa, ensin salama kirpaisee ja sitten tuli polttaa. Mutta koska tulta on yhtä paljon kuin on sähkö-käyriä, se tuskin polttaa pitkään. Pieniä tulisähkö-palloja Ukko osaa jo tehdä paljon paremmin, nämä pallot ovat omistajan tassun kokoisia. Pallot ovat tulta, joiden ympärillä kaareilee suurempia sähkövirtauksia.

Tulisähkö on nimensä mukainen. Se ei ole pelkkää tulta tai pelkkää sähköä, vaan näiden kummankin risteytys. Esim. jos tekisi liekinheittimen, sen ympärillä kareilisi suuria sähkövirtoja.

Muuta:
+ Doomtrott on Ukon setä
+ Ukon oikea, pidempi nimi on Dragongnash Skullspit, mutta häntä kutsutaan silti Ukko-nimellä
+ Vihaa isäänsä, koska luulee tämän hyljänneen hänet

Pelipaikka: Index
©Kishari
Hahmo luotu: 1.8.2008




+Anatomiaopas
+Kokoero aikuiseen mieheen verrattuna
Nimi: Vapol
Ikä: Ihmisten iässä jotain 35v.
Sukupuoli: Uros
Laji: Lohikäärme (siivetön)
Lajityyppi: Jää

Ulkonäkö: *kuva kiitos* Toisin kuin muilla lohikäärmeillä, Vapolilla ei ole siipiä. Hänellä on melkoisen pitkä kieli ja kivimäiset hampaat. Tämä herra kuuluu niihin isoimpiin lohikäärmeisiin. Kuviot ovat symmetriset molemmin puolin. Sai molemmin puolin kasvoissaan olevat kolme viiltoarpea taistellessaan Brotaria vastaan. Vapolin ruumiin olemus on suuri ja massiivinen, joten painoa ainakin löytyy mukavasti. Kaikki piikit, mitä herra kehossaan omistaa, ovat todella kovia, ja vaikea saada poikki tms. Selässä menee yksi linja suurehkoja piikkejä, jotka ovat muodoltaan ikään kuin vähän vino kolmio. Näiden molemmin puolin menee taas piikkilinjat. Turpa muistuttaa kahdesta sarvestaan sarvikuonoa, vaikka muuten turpa on kuin luu; kovaa. Joka raajassa on kolme "sormea" ja yksi "peukku". Piikkikauluksia on kaksi: ensimmäisen rivin piikit ovat suht pitkiä ja tappavan teräviä, ja toinen rivi (joka on ekan rivin takana) on huomattavasti isompaa ja painavampaa piikkiä. Molemmat piikkirivit loppuvat herran leuan alle, ja kuten kuvasta näkee, piikkirivit pienenevät mitä lähemmäs päästään kohti leukaa. Kummassakin etujalassa on viisi erikokoista piikkiä (keskimmäinen on suurin, sen vierellä olevat ovat keskikokoisia, ja niiden vieressä olevat ovat pienimpiä). Hännässä on yhteensä 16 piikkiä. Silmät ovat kirkkaan keltaiset ja pupillit suht pienet.

Luonne: Jos haluaa jotakin,tekee sen eteen melkein mitä tahansa. Juuri sellainen "saan mitä haluan"-luonne. Hänellä on myöskin todella lyhyt pinna, eikä sitä suone katkaista,mikäli haluaa välttyä ongelmilta. On hyvin yksinäinen ja häiriintynyt (eli kaikki ei ole kotona), jopa vähän mystinen.Viihtyy parhaiten omiensa joukossa, mutta jotenkin kadehtii muita lohikäärmeitä, joilla on siivet. Haluaa aina ottaa itse vallan, ja tykkää haastaa riitaa aina kun on sellaisella tuulella. Virnistelee todella usein ja herralla onkin oikein nätti virne. Parhaiten Vapolin kanssa ystävystyy, jos sattuu olemaan samaa tyyppiä tämän kanssa; jäätyyppiä, tai henkilö on muuten vaan vähän samanlainen luonteeltaan kuin Vapol.

Menneisyys: Syntyi perheessään ainoanan,jolla ei ollut siipiä.Muut vieroksuivat häntä,mutta äiti rakasti poikaansa vaikka tämä olikin vähän erilainen.Isä tosin halusi päästä eroon Vapolista ja potkikin tämän pihalle.Tällöin äiti vei aina salaa osan ruuasta Vapolille näiden keksimään piilopaikkaan,koska äiti rakasti niin pienokaistaan,eikä halunnut tämän kuolevan.Isä ei tiennyt siitä mitään,mutta alkoi ihmettelemään,kun ruoka alkoi loppumaan,ja äiti aina kävi jossain,muttei kertonut missä.Yhtenä päivänä isä seurasi äitiä metsään.Siellä naaras antoi jälleen jo kasvavalle Vapolille ruokaa.Tämän nähdessään isä raivostui ja heitti Vapolin korkealta jyrkänteeltä alas.Äiti itki lohduttomasti.Hän yritti löytää poikansa,mutta turhaan.Pian hän luovutti ja ajatteli että hänen poikasensa on kuollut.Siitä putouksesta pikku Vapol olisi tosiaan kuollut,ellei olisi laskeutunut pehmeästi pusikkoon.Vapol oli vielä pieni ja maailma oli täynnä vaaroja,mutta hän kasvoi turvallisesti ja on nyt reilusti täysikasvuinen.

Muuta: Osaa tehdä jäätävää usvaa ja hönkiä jäistä sumua (mutta ei henki silti haise x).Tämä jää siis vaikuttaa niin,että se jäädyttää kaiken mihin se vain osuu.Jää alkaa leviämään,mikäli ammuttu kohde pysyy paikoillaan,mutta jos se liikkuu,jää alkaa sulaa pois pikku hiljaa.Osaa välillä kohdistaa kaiken jään yhdeksi palloksi suunsa sisään,ja ampua valtavan jääsäteen.Mutta tämä vaatii paljon energiaa,eikä Vapol siis pysty tekemään sitä todellakaan usein.

Pelipaikka:Gryphon's Tear
©Kishari
Hahmo luotu: 11.7.2006